Ronja

Entre Nous Herbe De Feu - "Ronja"

s. 12.3.2007

Pitkäkarvainen pyreneittenpaimenkoira
BH, TK1, Agi1, Agi2 

Kasvattaja: Soile Tankka

Omistaja: Maria Tarhi



Kuva: Soile Tankka

Ronja KoiraNetissä

Strategiset mitat:

säkä: n.40cm

paino: n.10 kg

= syliin sopiva medi-koira

Ronjan luonne

Ronja on luonteeltaan avoin ja iloinen, kaikkia ihmisiä rakastava vilkas pikkuotus. Ronjalle on pennusta asti ollut ominaista valtaisan äänirepertuaarin käyttö. Keskusteluihin Ronja osallistuu aina tilanteen vaatimalla tavalla vaikkapa haukahduksin, maukuen, önisten, ulvoen tai eri tavoin äristen tai öristen.

Pääsääntöisesti Ronjan leikki ei myöskään koskaan ole hiljaista - jos suussa sattuukin olemaan lelu, niin vähintäänkin lelusta on lähdettävä ääntä ja sitä vingutetaankin sitten ihan kunnolla. Toisten koirien kanssa leikkiessä eduksi luetaan jos koira puhuu - tai ainakin ymmärtää - "pyrtsiä" - aina tätä taitoa ei löydy ja se voi aiheuttaa väärinymmärryksiä Ronjan ärinöitä tulkittaessa. Allekirjoittanut on myös toiminut yhden jos toisenkin kerran tulkkina ihmisen ja Ronjan välillä - jopa Ronjan tervehtiminen on usein niin äänekästä, örinöitä sisältävää, että joskus joku hätkähtää siitä.

Ronja on myös sisällä jonkin verran ääniherkkä ja reagoi uusiin ääniin herkästi, mutta onneksi myös tottuu niihin. Turhaa Ronja ei kuitenkaan hauku, vaan kaikkeen sanomiseen löytyy (yleensä) aina joku syy - tosin kyllähän Ronjankin joskus saa valtaansa lauma-efekti, jolloin sitä haukutaan vain siksi, että muutkin niin tekevät - mutta ajattelepa meitä ihmisiäkin - varmasti muistat jonkin tilanteen, jossa kaverisi nauravat hulluna sinulle tuntemattomasta syystä, eikä aikaakaan kun itse naurat mukana, etkä pysty lopettamaan...

Kotona Ronjakin osaa ottaa leikin ja riehumisen lomassa rauhallisesti, yleensä se nukkuu vieressäni tai jaloissani - vain aniharvoin sen löytää eri huoneesta kuin missä minä olen. Yöunet ovat Ronjalle tärkeät, eikä niitä saa häiritä - Ronja harvoin päivisin nukkuu sängyssäni, mutta iltaisin hyppää viereeni heti, kun itse olen asettunut peiton alle. Yöuniin liittyy selvästi Ronjalla jotain rutiininomaista, jota ei saisi rikkoa - muuttaessani puolisen vuotta sitten sänky olikin uudessa asunnossa eri päin ja kesti useampi viikko ennen kuin Ronja löysi paikkansa vieressäni uudelleen. Aikaisemmin Ronja oli nukkunut aina sängyn ulkoreunalla, joka oli oikealla puolellani, nyt uusi paikka onkin seinän puolella - edelleen oikealla puolellani. Ilmeisesti puoli oli se mikä merkitsi.

Harrastuksia Ronjan kanssa

Etsintää

Ketteryys-telineharjoittelua

Ronja aloitti pelastuskoira-koulutusuransa jo n. 8 kk iässä VAPE:n raunio-treeneissä. Kolme vuotta tuli siis nyt syksyllä täyteen tällä saralla harjoittelua, mutta tulokset näkyvät toistaiseksi ainoastaan treeneissä. BH-kokeen suoritimme kyllä alta pois jo syksyllä-09, mutta muut kokeet ovat vielä tulevaisuudessa. Lähdin opettamaan Ronjalle ilmaisua pitkän kaavan kautta valitessani rullailmaisun haukkumisen sijaan koiralle, jota ei kiinnostanut edes noutoesineen koskeminen, tuomisesta puhumattakaan. Pariin otteeseen olen tosissani ollut viittä vaille vaihtamassa ilmaisumuotoa, mutta toistaiseksi kuitenkin olen rullassa pysynyt - ja nykyisen tilanteen huomioiden varmaan pysynkin - sen verran kehitystä on kuitenkin tapahtunut. Viime syksynä päästiin vihdoin jopa kiintorullalle asti ja sehän helpottikin tilannetta jo kummasti. Palaan tarkemmin tämänhetkiseen treeni-tilanteeseemme myöhemmin toisaalla. 3/14 - Päivitystä Ronjan pelastuskoirauraan: Vuoden 2011 lopulla käytiin ensimmäisessä - ja viimeisessä pelastuskoirakokeessa Ronjan kanssa. Ronja paineistui ampumisesta tottisosuudessa, joten koe jäi meidän osalta siihen. En tähän päivään asti ole saanut aikaiseksi työstettyä pois tuota paukkuihin herkistymistä, joten jatkossa Ronja treenailee pelastuspuolella ainoastaan omaksi iloksemme silloin kun pystyn treenaamaan molemmat koirat. 

Agilitya

Agilityn Ronjan kanssa aloitimme HSKH:ssa syksyllä-08. Edesmenneen vinttikoirani, Sofian kanssa olin tehnyt agilitya "ilman sääntöjä" omaksi iloksi vuosia sitten, mutta muuten agility kokonaisuudessaan oli minulle aivan yhtä uutta kuin Ronjallekin. Heti alkuun selvisi, että laji osoittautuikin ohjaajalle huomattavasti haasteellisemmaksi kuin koiralle.  Vajaan vuoden päästä olimme kuitenkin "mölli-valmiita" ja osallistuimmekin moniin mölli-kisoihin seuraavan puolen vuoden aikana. Kepit olivat pitkään se kompastuskivi, joiden "loksahtaminen" kohdilleen tuntui kestävän ikuisuuden.  Tammikuussa-10 eli vuosi sitten startattiin sitten ekat viralliset kisat, joista tuli myös ensimmäinen luva-nolla. Seuraava nolla taisi tulla helmikuussa ja neljänsistä kisoistamme maaliskuussa tuli sitten 2-luokkaan oikeuttava nousunolla - ihan liian nopea tahti minulle, jolla oli vaikeuksia muistaa jo ykkösten ratoja. Muutamasta 2-luokan kisasta saatiin kyllä tulos (10+aikavirhe), mutta seuraavaa tulosta saatiinkin sitten odotella syksyyn asti. Siinä välissä käytiin Stadi Gamesissä viihdyttämässä yleisöä, kun Ronja päätti tehdä ihan omaa rataa siinä kohtaa, kun ohjaajalta ei tullutkaan ohjeita - seuraavalla radalla karkasi omille teilleen jo lähdöstä (tosin pääsimme silti radalle vielä, kun ei lähtölinja ollut ihme kyllä ylittynyt). Mutta siinä sitä vasta nähtiin todellista agilityn riemua! Väliäkö sillä sitten, että itse en ollut niin kovin riemuissani - pääasia että koira nautti kisoista koko rahan edestä!  

kuvaaja Sanna Paasivirta

Kuuma kesä ei ollut paras mahdollinen agilityn kannalta ja agi-rodussa neidiltä oli parilla radalla aivan puhti pois. Totesin vain, että jos Ronja tuollainen olisi normaalisti, niin taitaisi agilityn harrastaminen jäädä. Viikonlopun saldo oli 5xhyl, jos ei lasketa että joukkuekisassa nyt ei virallisesti voitu hylätä. Mottona oli kovaa ja korkealta - A:lta alas nimittäin! Tähän asti kontaktit eivät olleet olleet mikään ongelma, mutta nyt todellakin olivat. Kesän lopputeemana olikin sitten kontaktien hiominen ja syksyyn mennessä ne ainakin epiksissä olivat kunnossa. Virallisissa kisoissa kontakteja ei enää tullut viime vuonna testattua. Yksi nollarata käytiin tekemässä virallisella hyppyradalla, mutta sijoitus ei riittänyt LUVAAN. (Kisaura jatkui v.2012, toistaiseksi yksi LUVA kakkosista päiv. 9/2012) Toinen LUVA saatiin lokakuussa ja itsenäisyyspäivänä sitten noustiin kolmosiin eli Ronja on nyt 3-luokkalainen. (päiv.12/12) 3/14 - päivitystä agilityn osalta: Vuonna 2013 kisattiin Ronjan kanssa jopa 8 startin verran - näistä viisi oli yliaikanollia, parhaimman ollessa vain 0,10sek yliaikaa. Paljosta ei ole kiinni, mutta jos vielä kisataan niin jostain pitäisi tuota aikaa saada nipistettyä pois. Ehkä siitä omasta varmistelusta ja tunaroinnista ;) 

Tottelevaisuutta

Kuva: Sanna Rautio

Tottis-toko on Ronjan kanssa ollut pääosin sellainen ns. sivutuote. Olimme kyllä Espoon koirakerhon tottis-ryhmässä parin vuoden ajan (kunnes muutin viime kesänä Vantaalle) ja tottista treenataan myös kettiksen ohella joka toinen viikko raunioryhmäläisten kanssa. Liikkeet mitä Ronjalle (ja itselleni) opetin, olivat pääosin BH-kokeeseen tähtääviä ja vasta sen suorittamisen jälkeen aloin edes ajatella mitään toko-puolen juttuja. Esimerkiksi seisomista en ollut opettanut Ronjalle lainkaan. Viime vuoden (2010) aikana kävimme kuitenkin sitten mölli-tokoilemassa ja pärjäsimmekin suhteellisen hyvin. Loppuvuoden Tiltun koirakoulun harkkatokoista tuli molemmista jopa 1-tulos. Ensimmäisestä virallisesta toko-kokeesta tammikuussa-11 oli tuloksena 149,5 pistettä eli 2-tulos. Kesän ja syksyn kokeista on nyt saatu pari 2-tulosta lisää ja yksi 3-tuloskin, mutta myös kaksi 1-tulosta :) Näin ollen kisaoikeus olisi jo avoon, mutta ehkä sitä yhtä ykköstä vielä yritämme saada. (Ja saatiin se sitten vihdoin heinäkuussa-12) Lokakuussa -12 saatiin ensimmäinen AVO1 tulos, joten nyt on oikeus voittajaan. VOI-liikkeet ei vaan ole yhtään valmiina vielä, joten voi olla että käydään parissa avo-kokeessa vielä kevään puolella. 3/14 - päivitystä tokon osalta: Vuosi 2013 ei ollut paras mahdollinen toko-vuosi meille Ronjan kanssa. Siihen mahtui aika monta epäonnistunutta kisaa ja paljon epätoivoa. Pohjanoteeraus oli pm-kisoissa, jossa Ronjan suoritusvuorolla tuli vettä kuin saavista ja Ronja olisi viihtynyt ennemmin kehäsihteerin teltassa kuin kentän puolella. Hallikaudella suunta kääntyi kuitenkin selkeästi parempaan ja viime kokeessa saatiin vihdoin jopa toinen ykkös-tulos AVOsta. Jäimme siis junnaamaan AVOon samalla tavoin kuin aikanaan ALOonkin, VOI-liikkeet eivät vieläkään ole Ronjalla valmiina, joten ehkä jatketaan AVOssa vielä sen TK2:n verran :)

Lampaita

Viime syksynä pääsimme kokeilemaan myös paimennusta ja vastoin odotuksiani meitä ei häädettykään aitauksesta samantien lampaille vaarallisina ;) Eihän sitä kai nyt oikeaksi paimentamiseksi voinut kutsua, mutta kyllä Ronja sen verran lampaista ymmärsi, että uskon sen sisällä asuvan pienen lammaspaimenen, joka vain odottaa sitä omaa lammaslaumaansa, jota voisi paimentaa.

Yleistä

 Ronjan kanssa harrastaminen ei koskaan ole tylsää - Ronja on aina täysillä mukana toiminnassa ja yrittää parhaansa. Raunioilla Ronja välillä jopa keskittyy, mutta usein on havaittavissa pienehköjä (tai suurempia) ylivilkkaudesta johtuvia haasteita. Ronja rakastaa niin etsintää, agilitya kuin tokoiluakin ja harrastusmielessä kaikilla lajeilla on omat puolensa - etsintä on haasteellista, mutta äärettömän palkitsevaa Ronjalle kun taas agilityssa saa purkaa energiaa ja kokea vauhdin hurmaa. Tottis - no se käy sitten aivojumpasta ja aktivoinnista - omalla tavallaan palkitsevaa sekin niin, ettei Ronja koskaan haluasi kävellä "tokoilu-paikkojemme" ohitse.