Tokoilua

Viikonloppuna tokoiltiin Porissa, kun olin siskon luona käymässä. Siinä vieressä on sopivasti kenttä, jossa on vielä hyppyestekin - muuten ei hyppyä juuri olla treenattukaan. No taisin kuitenkin onnistua pilaamaan hypyn ihan täysin toisen sessiomme aikana. Edellisenä päivänä hyppy oli ollut lähes tulkoon täydellinen, mutta nyt Ronja istui melkeinpä joka kerta hypyn jälkeen. Kokeilin sitten niin, että heitin makupalan ja naksautin heti kun Ronja hyppäsi ja etsi löysi makupalan - jolloin vielä seisoi. Ennemmin olisi pitänyt käyttää namialustaa tai edes viedä makupala toiselle puolelle. Nyt Ronja ilmeisesti jotenkin ehdollistui lentävään namiin ja sitten kun tämän jälkeen yritin tehdä "normaaliversiota" niin Ronja ei reagoinutkaan "hyppy"-käskyyn vaan jäi odottamaan. Että sillä tavalla sitten. Varsinaisesti mulla ei nyt ollut sitten enää mahdollisuutta korjata tuota sen paremmin, vaikka pari hyppyä sitten onnistui ihan kohtalaisesti. Toivon nyt vaan, että seuraavan kerran tullessa tuo sähellys olisi unohtunut Ronjan mielestä....

Jääviä olen treenaillut aika paljon palkaten usein naksulla heti asentoon jäämisestä ja välillä taas ottanut koko liikkeen mukaan. Maahanmeno on sujunut nyt ongelmitta ja vain harvoin siinä on vähän hitautta mukana. Seisomaan jäämiseen ehkä vielä kaipaisin lisää nopeutta ja varmuutta - tai lähinnä ehkä tehokkuutta. Ja vielä lisää varmuutta siihen, että oikeasti seisoo paikallaan eikä käänny kun palaan luokse. Mutta edistystä on jo paljon tuon suhteen. Pystyn nyt kävelemään Ronjan ympäri kauempana (lähempänä vaikeampi) niin, että ainoastaan pää kääntyy eli jalat pysyy paikoillaan.

Luoksetulosta olen harjoitellut lähinnä namiohjauksella sivulle tulemista ja sitäkin vähemmän, kun en jotenkin usko siihen. Kokeilin millä mallilla eteen tuleminen on - kun vaihdoin sen joskus kesällä niin, että Ronja tulee suoraan sivulle - mutta selkeästi eteen tuleminen on jollain tasolla unohtunut - vino ym., joten ainakaan se ei toimi yhtään paremmin kuin sivulle tulo. En vaan tiedä miten saisin Ronjan käsittämään, ettei ole suotavaa aina olla hypähtämässä muo vasten - mutta samahan toistuu perusasennoissa lievemmässä muodossa. Oma vika kun olen sitä kuitenkin palkannut näistä. 

Seuraaminen ihan ok mun mielestä - vähän edistää välillä etenkin alkuun, mutta korjaantuu kyllä kun pääsee tahtiin. Paikallamakuuta ei ulkona oo nyt paljoa tehtykään. 

Eilen Ronja pääsi viihdyttämään paria lasta ja onnistui siinä taas täydellisesti. Piti näyttää kaikki temput ja lapset halusivat ottaa puhelimillaan sen tsiljoona kuvaa Ronjasta. En kyllä ymmärrä millä perusteella jonkun mielestä on "tosi kivaa", kun koira vetää metsäpolulla kumoon niin, että paidan sisään menee lunta... Mutta ei kait mun tarvi ihan kaikkea käsittää - huvinsa kullakin! Mun koirilla on oikeastaan molemmilla nykyään myös epävirallinen tukikoiran pesti :) Ja ne on muuten TODELLA päteviä työhönsä!