Tänään olis ollut tehis-treenit, mutta ei päästy sinne joten tehtiin sitten aiemmin päivällä omat treenit. Tosin en lähtenyt hallille vaan ihan tuossa lähikentällä oltiin.
Tehtiin Ronjan kanssa kaukoja, luoksetulon stoppia ja vähän seuraamisen askeleita. Ei muuta. Kaukot meni tosi hyvin, pidempi matka ja yhtään ei liikkunut. Tosin siinä kohtaa kun tuli häiriötä ohikulkevista lapsista niin keskittyminen ei enää meinannut riittää kaukoihin.
Stopit ei ollut yhtään parempia kuin tähän astikkaan. Eilen tein niitä sisällä lyhyellä matkalla niin toimi hyvin. Pidemmällä matkallakin nyt sentään pysähtyy, mutta valuu. Eikä aina kyllä pysähdykkään - välillä oikein näkee kun koira silmät loistaen tulee kohti "jee saa juosta luokse" -ilmeellä... joopa joo.
Askeleet otan ehkä sisälle ja peruutuksen ainakin seinän viereen. Ja harjoittelen niitä muutenkin ilman koiraa.
Ronja oli pari päivää ollut treenailematta niin vähänkö oli intoa - mutta ihan äänettömät treenit silti.
Wednesday, 10 October 2012
Sunday, 7 October 2012
Agi-kisat
Pitkästä aikaa päästiin kisaamaan ja ensimmäistä kertaa olin ilmoittanut Ronjan kolmeen starttiin. Käytännössä juostiin 2½ rataa, koska eka jäi melko alun sähläyksiin. Kisat oli Purinalla sisällä, järjestäjänä Suomen Kromfohrländer ry ja tuomarina Martti Salonen.
2 ekaa rataa oli agiratoja, vika hyppäri. Medit aloitti joten rataan ei päässyt tutustumaan edes kentän ulkopuolelta kuin sen 5 minuuttia, mikä teki hommasta minulle kyllä vaikean. Ronjallekaan ei sovi oikein tuo, että joutuu odottamaan seinässä rataantutustumisen ajan, sitten äkkiä koira irti ja radalle. Mutta joskus käy näin, eihän sille mitään voi. Pahimmillaan ois voitu olla ekoja, nyt kolmansia.
Ekalle radalle mentiin molemmat ihan liian jännittyneinä. Melko alussa rataa oli A:n alla putki ja sen vieressä keinu. Putkeen ois pitäny mennä ja ohjauksella koitin blokata A:n, mutta keinullehan tuo sitten meni. Eli hyl tuli siinä kohtaa. Olis varmaan tullu jossain muuallakin, ainakin jonkun esteen kiersi (kun ohjaus katkesi). Lopetettiin se rata sitten sopivaan kohtaan.
Toka rata oli siis myös agi-rata. Se meni hyvin mun black outtiin asti (melko alussa). A:lta tultiin muurille ja muurilta piti kääntyä 180 astetta takaisinpäin putkeen joka oli A:n alla. Siihen piti tehdä valssi, mutta myöhästyin ja pelästyin että menis A:lle. Ei ois menny, mutta huusin jotain "ei" tai vastaavaa, jolloin Ronja kiltisti tuli sitten sen putken ohi, jonne muuten oli ollut menossa. Eli siitä se radan vitonen sitten. Loppurata meni kivasti. Yliaikaa pari sekunttia joka varmaan tuli siitä kiellosta. Lopussakin unohdin yhden valssin, joka olis ollu paljon parempi persjättönä, mutta melkein siis törmättiin kun olin myöhässä. Sijoitus 3.
Kolmas rata oli hyppäri, jossa oli alku melkein suoraa (hypyt vähän vinossa), käännös hypyn kautta renkaalle ja siitä keinulle. Radalla oli kolme suoraa putkea ja vauhtia riitti. Itse oli juostava niin kovaa kuin pääsi, varsinkin yhdessä kohdassa oli pakko päästä suoran putken eteen ohjaamaan koiraa renkaalle, koska putki itsessään olisi kääntänyt selkeästi renkaan ohi. Ihan lopussa oli tarkoitus tehdä persjättö ENNEN pituutta, mutta unohdin sen ja jouduin tekemään äkkipäätöksen ja tein sen vasta pituuden jälkeen. Tosi lähellä oli, etten sen takia ohjannut Ronjaa putken ohi. Siihen tuli pieni töksäys, mutta putkeen meni kuitenkin ja sieltä viimeinen hyppy oikein. Jos olisi jäänyt putken toiselle puolelle niin olisi ollut suuri riski, että olisi hypännyt suoraan putken edessä olevan hypyn, joka olisi siis ollut väärin. Tältä radalta 0 ja sijoitus 2., joka riitti luvaan :)
Kaikki esteet Ronja suoritti moitteettomasti -eihän sitä voi kontakteja yksin jättää tekemään, mutta näin menee ihan hyvin. Kepit meni hienosti kolmeen kertaan.
Illalla vielä Ojankoon vetämään treenit ja tehtiin Ronjan kanssa kettis-telineet kun ei se ollut vielä saanut mitään tehdä.. Aika kivasti meni pöydätkin - ainoastaan maassa lionneet kuivanappulat katkas sen juoksun oikealta etupöydälle.
2 ekaa rataa oli agiratoja, vika hyppäri. Medit aloitti joten rataan ei päässyt tutustumaan edes kentän ulkopuolelta kuin sen 5 minuuttia, mikä teki hommasta minulle kyllä vaikean. Ronjallekaan ei sovi oikein tuo, että joutuu odottamaan seinässä rataantutustumisen ajan, sitten äkkiä koira irti ja radalle. Mutta joskus käy näin, eihän sille mitään voi. Pahimmillaan ois voitu olla ekoja, nyt kolmansia.
Ekalle radalle mentiin molemmat ihan liian jännittyneinä. Melko alussa rataa oli A:n alla putki ja sen vieressä keinu. Putkeen ois pitäny mennä ja ohjauksella koitin blokata A:n, mutta keinullehan tuo sitten meni. Eli hyl tuli siinä kohtaa. Olis varmaan tullu jossain muuallakin, ainakin jonkun esteen kiersi (kun ohjaus katkesi). Lopetettiin se rata sitten sopivaan kohtaan.
Toka rata oli siis myös agi-rata. Se meni hyvin mun black outtiin asti (melko alussa). A:lta tultiin muurille ja muurilta piti kääntyä 180 astetta takaisinpäin putkeen joka oli A:n alla. Siihen piti tehdä valssi, mutta myöhästyin ja pelästyin että menis A:lle. Ei ois menny, mutta huusin jotain "ei" tai vastaavaa, jolloin Ronja kiltisti tuli sitten sen putken ohi, jonne muuten oli ollut menossa. Eli siitä se radan vitonen sitten. Loppurata meni kivasti. Yliaikaa pari sekunttia joka varmaan tuli siitä kiellosta. Lopussakin unohdin yhden valssin, joka olis ollu paljon parempi persjättönä, mutta melkein siis törmättiin kun olin myöhässä. Sijoitus 3.
Kolmas rata oli hyppäri, jossa oli alku melkein suoraa (hypyt vähän vinossa), käännös hypyn kautta renkaalle ja siitä keinulle. Radalla oli kolme suoraa putkea ja vauhtia riitti. Itse oli juostava niin kovaa kuin pääsi, varsinkin yhdessä kohdassa oli pakko päästä suoran putken eteen ohjaamaan koiraa renkaalle, koska putki itsessään olisi kääntänyt selkeästi renkaan ohi. Ihan lopussa oli tarkoitus tehdä persjättö ENNEN pituutta, mutta unohdin sen ja jouduin tekemään äkkipäätöksen ja tein sen vasta pituuden jälkeen. Tosi lähellä oli, etten sen takia ohjannut Ronjaa putken ohi. Siihen tuli pieni töksäys, mutta putkeen meni kuitenkin ja sieltä viimeinen hyppy oikein. Jos olisi jäänyt putken toiselle puolelle niin olisi ollut suuri riski, että olisi hypännyt suoraan putken edessä olevan hypyn, joka olisi siis ollut väärin. Tältä radalta 0 ja sijoitus 2., joka riitti luvaan :)
Kaikki esteet Ronja suoritti moitteettomasti -eihän sitä voi kontakteja yksin jättää tekemään, mutta näin menee ihan hyvin. Kepit meni hienosti kolmeen kertaan.
Illalla vielä Ojankoon vetämään treenit ja tehtiin Ronjan kanssa kettis-telineet kun ei se ollut vielä saanut mitään tehdä.. Aika kivasti meni pöydätkin - ainoastaan maassa lionneet kuivanappulat katkas sen juoksun oikealta etupöydälle.
Saturday, 6 October 2012
Sirken koulutuspäivä
Tänään oli Sirke Viitasen koulutuspäivä. Aamu yhdeksältä kokoonnuttiin ojankoon ensin kuuntelemaan lyhyttä luentoa (kirjoitan myöhemmin muistiinpanoja tännekin) ja saamaan vastauksia kysymyksiin, sitten vuorossa oli 12 koiran treeni-sessiot. Ronjan vuoro meni vasta iltapäivän puolelle, käytiin Hurjan kanssa kävelyllä ja Ronja sai juosta vapaana Hurjan kanssa. Sen jälkeen olikin pitkä odotus autossa, kun meidän eka vuoro oli joskus puoli kahden maissa.
Olin jo kysellyt Sirkeltä ääntelystä ja siitä mihin se liittyy (korkea vire, kuumuu jne) ja päätin käyttää ensimmäisen vuoron sen työstämiseen (tai uusien näkökulmien saamiseen lähinnä). Käytin Ronjan pienellä kävelyllä ja menin peko-kentälle purkamaan enimpiä energioita. Ääntelystä kun oli puhuttu, niin se oli aivan mahdotonta kettis-telineillä eli en päässyt edes sinne asti. Odotin pienen hetken hiljaisuuden ja heitin pallon, jonka kanssa sai porhaltaa sitten itsekseen, kunnes riitti. Sen jälkeen oli vähän parempi, pystyin tekemään muutaman telineen ja pöytiä. Pöydillä ei olisi malttanut odottaa, mutta kun pari kertaa palautin mistä oli karannut niin odottikin ihan nätisti. Batin kentällä oli koira lähellä aitaa joten sen puolen pöytä oli hieman haasteellinen alkuun.
Kaiken tuon jälkeen vielä oli ylimääräistä energiaa ja Ronja kävi melkoisen kuumana kun aloitettiin oma vuoromme. Esimerkkejä ääntelystä ei siis ollut lainkaan vaikea saada! Pelkkä perusasentoon tuleminen tapahtui äänekkäästi. Hypyn aikana äänteli, nouto meni paremmin. Ohjeiksi lähinnä sain sen, että jättäisin pitkälti huomioimatta ääntelyn (koska pitäisi olla erittäin systemaattinen jos sitä lähtee kieltämään ja varsin hankalaa) ja lähteä työstämään ongelmaa toista kautta.
Olin jo kysellyt Sirkeltä ääntelystä ja siitä mihin se liittyy (korkea vire, kuumuu jne) ja päätin käyttää ensimmäisen vuoron sen työstämiseen (tai uusien näkökulmien saamiseen lähinnä). Käytin Ronjan pienellä kävelyllä ja menin peko-kentälle purkamaan enimpiä energioita. Ääntelystä kun oli puhuttu, niin se oli aivan mahdotonta kettis-telineillä eli en päässyt edes sinne asti. Odotin pienen hetken hiljaisuuden ja heitin pallon, jonka kanssa sai porhaltaa sitten itsekseen, kunnes riitti. Sen jälkeen oli vähän parempi, pystyin tekemään muutaman telineen ja pöytiä. Pöydillä ei olisi malttanut odottaa, mutta kun pari kertaa palautin mistä oli karannut niin odottikin ihan nätisti. Batin kentällä oli koira lähellä aitaa joten sen puolen pöytä oli hieman haasteellinen alkuun.
Kaiken tuon jälkeen vielä oli ylimääräistä energiaa ja Ronja kävi melkoisen kuumana kun aloitettiin oma vuoromme. Esimerkkejä ääntelystä ei siis ollut lainkaan vaikea saada! Pelkkä perusasentoon tuleminen tapahtui äänekkäästi. Hypyn aikana äänteli, nouto meni paremmin. Ohjeiksi lähinnä sain sen, että jättäisin pitkälti huomioimatta ääntelyn (koska pitäisi olla erittäin systemaattinen jos sitä lähtee kieltämään ja varsin hankalaa) ja lähteä työstämään ongelmaa toista kautta.
- Ensinnäkin Ronjalla pitää olla kentällä tekemistä koko ajan, jotta ei tule "tyhjää" väliä jossa Ronja alkaa odottamaan milloin tehdään ja mitä tehdään. Tämä esim niin, että pyytää maahan aina väleissä ja kutsuu sitten seuraavaan liikkeeseen.
- Palkkaaminen eri kohdissa - esim liike palkatta, siirtyminen seuraavaan ja palkka tulee seuraavan liikkeen alusta. Tätä ollaan tehtykin, mutta tehdään lisää.
- Kertominen Ronjalle mitä ollaan tekemässä - virittäminen jokaiseen liikkeeseen. Parempi pidemmällä tähtäimellä virittää, vaikka jossain kohtaa voikin kiihdyttää.
- Palkkaaminen lelulla, johon saa purkaa itseään paremmin.
Seuraava sessio oli reilun tunnin päästä ja Ronja oli jo rauhoittunut kaikesta tekemisestä ilmeisesti. Liian pitkä odotusaika autossa varmaan teki osaltaan tuon ylenmääräisen kuumumisen. Toisessa sessiossa tehtiin stoppia ja seuraamisen askeleita. Stoppiin ohjeeksi käsimerkki ja HETI perään käsky ja voimakkaampi merkki ennen kuin ehtii valua pysähdykseen (jos ei täydellinen pysähdys). Kerrottava mikä ei kelpaa. Itsekseni kun olen treenannut, niin olenkin muistanut sanoa Ronjalle, ettei kelpaa, mutta noissa ohjatuissa treenitilanteissa jotenkin unohtuu helposti. Ja taas oli yksi suht hyvä stoppi missä en sitten sanonut mitään kun en ollut varma oliko riittävän hyvä. Niinpä niin..
Nami joko yhtäaikaa tai sitten heti perään jos hyvä pysähdys. Ei koiran yli vaan suoraan jalkoihin/suuhun. Ps. opettele heittämään ja tähtäämään!
Seuraamisen askeleet oikealle oli ihan päin jotakin, kun tehtiin eka. (Myöhemmin tajusin, että olen tehnyt askeleet aiemmin eri tavoin.) Palkan tultava liikkeestä, ei perusasennosta. Vasemmalle parempi, vaikka olisin luullut päinvastoin. Peruuttamiseen aita avuksi+ nami alkuun leuan alle ja siitä kädellä ohjaus = hankalaa, muttei mahdotonta. Luulin, että jos aloitan vasemmalla niin helpommin väistää takapäällä sivuun, mutta ei ehkä riipukkaan siitä. Yritän nyt harjoitella vasemmalla aloitusta. Oikealle pitää tehdä päätös miten askeleet teen, etten turhaan sekota koiraa.
Friday, 5 October 2012
Rauniotreenit
Vesisade ja märkä maa, joten halusin suht helpon, kivan treenin Ronjalle.
Piiloina oli roskis (vähän raollaan?), maakaivo ja se yks piilo avona, mikä kerran tuotti hankaluuksia ja paineistumista (hajut tulee rei'istä eri puolella mistä ei pääse piiloon). Eläinkokeet jatkuivat ja nyt taas otin norski-rullan käyttöön ja testasin sitä pysyykö se yhtään paremmin suussa. Ja ei se pysy! Taas sai pariin kertaan sitten hakea rullaa varsinkin maakaivolla, kun tiputti liian aikaisin. Ja sitten kun tulee lähelle niin kääntyy kyllä kannoillaan niin nopeasti, että mulla ei ois toivoakaan kytkeä näyttöliinaan. Nytkin oli namit kädessä valmiina et oisin palkannu rullan tuonnista, mut ei kerinny. Jep, eli sitä tekniikkaa oisko syytä treenata. Mut mielentila Ronjalla oli hyvä eikä turhautunu (ainakaan pahasti) vaikka joutu moneen kertaan hakemaan rullaa. Irrota olis voinu vähän paremmin. Irtosi kyllä, mutta varsinkin jossain kohtaa sellaista edestakaisin sahaamista mun luo, mikä nyt ei edesauta etsintää varmastikaan.
Enkä tiedä kumman rullan seuraavaksi kaulaan laitan - ehkä otankin vaan irtorullat ;)
Piiloina oli roskis (vähän raollaan?), maakaivo ja se yks piilo avona, mikä kerran tuotti hankaluuksia ja paineistumista (hajut tulee rei'istä eri puolella mistä ei pääse piiloon). Eläinkokeet jatkuivat ja nyt taas otin norski-rullan käyttöön ja testasin sitä pysyykö se yhtään paremmin suussa. Ja ei se pysy! Taas sai pariin kertaan sitten hakea rullaa varsinkin maakaivolla, kun tiputti liian aikaisin. Ja sitten kun tulee lähelle niin kääntyy kyllä kannoillaan niin nopeasti, että mulla ei ois toivoakaan kytkeä näyttöliinaan. Nytkin oli namit kädessä valmiina et oisin palkannu rullan tuonnista, mut ei kerinny. Jep, eli sitä tekniikkaa oisko syytä treenata. Mut mielentila Ronjalla oli hyvä eikä turhautunu (ainakaan pahasti) vaikka joutu moneen kertaan hakemaan rullaa. Irrota olis voinu vähän paremmin. Irtosi kyllä, mutta varsinkin jossain kohtaa sellaista edestakaisin sahaamista mun luo, mikä nyt ei edesauta etsintää varmastikaan.
Enkä tiedä kumman rullan seuraavaksi kaulaan laitan - ehkä otankin vaan irtorullat ;)
Thursday, 4 October 2012
On se vaan luksusta kun on oma halli
Siis ei tietenkään ikioma, mutta seuran - ja itsellä päivisin vapaa käyttöoikeus. Eli käytiin ekaa kertaa tällä kaudella hallissa treenaamassa molempien kanssa agia ja pääasiassa Ronjan kanssa tokoa.
Celo sai tehdä pientä ratapätkää, keppeineen, kontakteineen. Harjoiteltiin käännöksiä. Lopuksi vielä keinua, joka meni jo hienosti. Vähän ensin hidastin laskua ja sitten sai kolautella ihan itse. Celo pääsi myös Whimsyn kanssa tekemään paikkamakuun.
Ronjan kanssa tehtiin myös rataa ja sitten pikku pätkiä. Vähän irtoamista ja A:n ohitusta, joka oli melko haasteellista, kun putkesta piti tulla A:n läheltä toiseen putkeen. Tokossa tehtiin aika lyhyt treeni. Paikkamakuu tehtiin ehkä 1½ min (ekaa kertaa hallin piilossa), hyppynoutoa tavallisella ja metallikapulalla (joka pomppii ruohomatolla ihan kamalasti!) Molemmat meni kuitenkin ihan hyvin vaikka tuli vinojakin heittoja. Stoppia tehtiin kiertämällä ja muutaman namiheiton jälkeen pysähtyi ihan kivasti. Ei kai paljon muuta - nyt en enää muista, kun jäi kirjoittaminen silloin kun oltiin!
Celo sai tehdä pientä ratapätkää, keppeineen, kontakteineen. Harjoiteltiin käännöksiä. Lopuksi vielä keinua, joka meni jo hienosti. Vähän ensin hidastin laskua ja sitten sai kolautella ihan itse. Celo pääsi myös Whimsyn kanssa tekemään paikkamakuun.
Ronjan kanssa tehtiin myös rataa ja sitten pikku pätkiä. Vähän irtoamista ja A:n ohitusta, joka oli melko haasteellista, kun putkesta piti tulla A:n läheltä toiseen putkeen. Tokossa tehtiin aika lyhyt treeni. Paikkamakuu tehtiin ehkä 1½ min (ekaa kertaa hallin piilossa), hyppynoutoa tavallisella ja metallikapulalla (joka pomppii ruohomatolla ihan kamalasti!) Molemmat meni kuitenkin ihan hyvin vaikka tuli vinojakin heittoja. Stoppia tehtiin kiertämällä ja muutaman namiheiton jälkeen pysähtyi ihan kivasti. Ei kai paljon muuta - nyt en enää muista, kun jäi kirjoittaminen silloin kun oltiin!
Tuesday, 25 September 2012
Kettistä
Molemmat pääsi tuttujen lasten kanssa vähän kettistelemään. Juu ei ne esteet aina menny ihan just oikein päin, mutta onneksi Ronjan liikkeet ei pienestä rikki mene. Kaikilla oli hauskaa ja se oli pääasia.
Ja sai Ronja tehdä telineet lopuksi ihan "virallisesti" mun kanssa - ja hienosti meni. Pöydillä ois tarvinnut vähän enemmän malttia, mutta häiriötekijöitä oli kuitenkin ihan kiitettävästi.
Ja sai Ronja tehdä telineet lopuksi ihan "virallisesti" mun kanssa - ja hienosti meni. Pöydillä ois tarvinnut vähän enemmän malttia, mutta häiriötekijöitä oli kuitenkin ihan kiitettävästi.
Monday, 24 September 2012
Jatkoa eiliselle ruutu-treenille ja agilitya
Käytiin tuossa lähikentällä jatkamassa eilistä ruutu-treeniä. Ilman lelua, kun luulin että mulla ei ollut sellaista (ois ollu, mut myöhästä huomata se 5 tunnin päästä treeneistä). Eli namipalkalla. Alustan kanssa muuten hyvä, mutta ei silti meinaa jäädä odottamaan - sitä työstettiin. Pääasiassa tehtiin paikka-treeniä ihan läheltä, eri puolilta ruutua. Ronja oli kyllä nauhojen sisäpuolella melkein järjestäen, mutta hakeutui enemmän musta katsottuna oikeaan sivuun. Ja istui tai meni maahan!! Arveluttavaa palkata sitä noista asennoista, vaikka kriteerinä olikin paikka, ei asento. Lopuksi tehtiin ruoka-rasian kanssa kauempaa ja meni tosi hyvin. Kansi kun oli kiinni niin jäi odottamaankin aika hyvin ja sain jopa naksuteltua seisomisesta.
Ja vähänkö tuo otus kuumuu tuosta ruudun tekemisestä ->ääntä ja vielä enemmän ääntä - ja huonoja käytöstapoja! Hyppii vasten, meinaa repiä hihaa tai taskua, haukkuikin! Siis mun pieni suloinen rakas pörrökasa on itse röyhkimysten röyhkimys! Pitäiskö jotain käytöstapoja opettaa sille kenties??? Mut joo, mä en oikein tiedä mikä olis paras tapa reagoida sen ääntelyyn ja tuohon kaikkeen. Nyt vaan lähdin poispäin ääntelystä ja komensin röyhkeydestä (tosin kuunteliko kukaan, sitä en tiedä..). Periaatteessa voisin pistää Ronjan jäähylle, mut en haluais käyttää kiinni olemista rangaistuksena, kun Ronja kokee sen muutenkin jo riittävän negatiivisena enkä haluais näin olevan. Täytyy miettiä - mut näin ei voi jatkua, koska tuo vaan pahenee tällaisissa liikkeissä kuin ruutu. Osittain varmaan turhautumista, epävarmuutta, mitä lie.. mutta silti.
Celo sai myös tehdä ruutua -ei ole sitä ikinä tehnyt. Namin kanssa paikkaa läheltä. Meinasi eka mennä ihan haisteluksi, mutta sitten löytyi joku punainen lanka ja pystyttiin harjoittelemaan.
Illalla vielä vikat agilityn ulkotreenit. Oli vähän helpompi muistettava rata ja treeni menikin melko hyvin. Musta putki oli muillakin tökkinyt - Ronja meni ekan kerran sinne hyvin, mut tokalla kertaa ei meinannut mennä ollenkaan - jotain outoa siinä selkeesti oli. Mut pimeetä tietysti oli. Puomin ja keinun kontaktit oli ok. Keinun teki pari kertaa vähän turhan kovalla vauhdilla ihan päätyyn asti ja sitten kyllä odotti, että laskeutui. Raila sanoi, että tuo on paras tapa tehdä keinu, mutta Ronjan selän kanssa en tykkää, joten täytyy pysyä siinä jarruttamisessa.
Musta on aika jännä, että agilitya Ronja pystyy tekemään ihan hiljaa, odottamaan nätisti, ihan mitä vaan. Siellä se harvoin on kovin röyhkeä ainakaan. Ja kuitenkin järjellä ajatellen on kiihdyttävää jne. Mut ehkä se siellä purkautuu myös paremmin, kun tietää mitä tekee.
Ja vähänkö tuo otus kuumuu tuosta ruudun tekemisestä ->ääntä ja vielä enemmän ääntä - ja huonoja käytöstapoja! Hyppii vasten, meinaa repiä hihaa tai taskua, haukkuikin! Siis mun pieni suloinen rakas pörrökasa on itse röyhkimysten röyhkimys! Pitäiskö jotain käytöstapoja opettaa sille kenties??? Mut joo, mä en oikein tiedä mikä olis paras tapa reagoida sen ääntelyyn ja tuohon kaikkeen. Nyt vaan lähdin poispäin ääntelystä ja komensin röyhkeydestä (tosin kuunteliko kukaan, sitä en tiedä..). Periaatteessa voisin pistää Ronjan jäähylle, mut en haluais käyttää kiinni olemista rangaistuksena, kun Ronja kokee sen muutenkin jo riittävän negatiivisena enkä haluais näin olevan. Täytyy miettiä - mut näin ei voi jatkua, koska tuo vaan pahenee tällaisissa liikkeissä kuin ruutu. Osittain varmaan turhautumista, epävarmuutta, mitä lie.. mutta silti.
Celo sai myös tehdä ruutua -ei ole sitä ikinä tehnyt. Namin kanssa paikkaa läheltä. Meinasi eka mennä ihan haisteluksi, mutta sitten löytyi joku punainen lanka ja pystyttiin harjoittelemaan.
Illalla vielä vikat agilityn ulkotreenit. Oli vähän helpompi muistettava rata ja treeni menikin melko hyvin. Musta putki oli muillakin tökkinyt - Ronja meni ekan kerran sinne hyvin, mut tokalla kertaa ei meinannut mennä ollenkaan - jotain outoa siinä selkeesti oli. Mut pimeetä tietysti oli. Puomin ja keinun kontaktit oli ok. Keinun teki pari kertaa vähän turhan kovalla vauhdilla ihan päätyyn asti ja sitten kyllä odotti, että laskeutui. Raila sanoi, että tuo on paras tapa tehdä keinu, mutta Ronjan selän kanssa en tykkää, joten täytyy pysyä siinä jarruttamisessa.
Musta on aika jännä, että agilitya Ronja pystyy tekemään ihan hiljaa, odottamaan nätisti, ihan mitä vaan. Siellä se harvoin on kovin röyhkeä ainakaan. Ja kuitenkin järjellä ajatellen on kiihdyttävää jne. Mut ehkä se siellä purkautuu myös paremmin, kun tietää mitä tekee.
Subscribe to:
Posts (Atom)