Käytiin tuossa lähikentällä jatkamassa eilistä ruutu-treeniä. Ilman lelua, kun luulin että mulla ei ollut sellaista (ois ollu, mut myöhästä huomata se 5 tunnin päästä treeneistä). Eli namipalkalla. Alustan kanssa muuten hyvä, mutta ei silti meinaa jäädä odottamaan - sitä työstettiin. Pääasiassa tehtiin paikka-treeniä ihan läheltä, eri puolilta ruutua. Ronja oli kyllä nauhojen sisäpuolella melkein järjestäen, mutta hakeutui enemmän musta katsottuna oikeaan sivuun. Ja istui tai meni maahan!! Arveluttavaa palkata sitä noista asennoista, vaikka kriteerinä olikin paikka, ei asento. Lopuksi tehtiin ruoka-rasian kanssa kauempaa ja meni tosi hyvin. Kansi kun oli kiinni niin jäi odottamaankin aika hyvin ja sain jopa naksuteltua seisomisesta.
Ja vähänkö tuo otus kuumuu tuosta ruudun tekemisestä ->ääntä ja vielä enemmän ääntä - ja huonoja käytöstapoja! Hyppii vasten, meinaa repiä hihaa tai taskua, haukkuikin! Siis mun pieni suloinen rakas pörrökasa on itse röyhkimysten röyhkimys! Pitäiskö jotain käytöstapoja opettaa sille kenties??? Mut joo, mä en oikein tiedä mikä olis paras tapa reagoida sen ääntelyyn ja tuohon kaikkeen. Nyt vaan lähdin poispäin ääntelystä ja komensin röyhkeydestä (tosin kuunteliko kukaan, sitä en tiedä..). Periaatteessa voisin pistää Ronjan jäähylle, mut en haluais käyttää kiinni olemista rangaistuksena, kun Ronja kokee sen muutenkin jo riittävän negatiivisena enkä haluais näin olevan. Täytyy miettiä - mut näin ei voi jatkua, koska tuo vaan pahenee tällaisissa liikkeissä kuin ruutu. Osittain varmaan turhautumista, epävarmuutta, mitä lie.. mutta silti.
Celo sai myös tehdä ruutua -ei ole sitä ikinä tehnyt. Namin kanssa paikkaa läheltä. Meinasi eka mennä ihan haisteluksi, mutta sitten löytyi joku punainen lanka ja pystyttiin harjoittelemaan.
Illalla vielä vikat agilityn ulkotreenit. Oli vähän helpompi muistettava rata ja treeni menikin melko hyvin. Musta putki oli muillakin tökkinyt - Ronja meni ekan kerran sinne hyvin, mut tokalla kertaa ei meinannut mennä ollenkaan - jotain outoa siinä selkeesti oli. Mut pimeetä tietysti oli. Puomin ja keinun kontaktit oli ok. Keinun teki pari kertaa vähän turhan kovalla vauhdilla ihan päätyyn asti ja sitten kyllä odotti, että laskeutui. Raila sanoi, että tuo on paras tapa tehdä keinu, mutta Ronjan selän kanssa en tykkää, joten täytyy pysyä siinä jarruttamisessa.
Musta on aika jännä, että agilitya Ronja pystyy tekemään ihan hiljaa, odottamaan nätisti, ihan mitä vaan. Siellä se harvoin on kovin röyhkeä ainakaan. Ja kuitenkin järjellä ajatellen on kiihdyttävää jne. Mut ehkä se siellä purkautuu myös paremmin, kun tietää mitä tekee.
No comments:
Post a Comment