Koepaikka peruttu

Minulta voitte sitten kaikki kysyä, kuinka tehdään laukausvarmasta koirasta paukuista paineistuva. Tähän osaan valitettavasti vastata, toivottavasti joskus vielä osaan myös vastata siihen, miten se varmuus saadaan takaisin.  Ei siis lokakuun raunio-kokeeseen. Ei tänä vuonna - voi olla ettei ensi vuonnakaan, mutta katsotaan sitä sitten kun sen aika on. Nyt on nollattava tilanne laukausten suhteen ja lähdettävä ihan alusta rakentamaan sitä varmuutta. Eihän tämä ihan uusi juttu ole, mutta nyt viime ja tämän kertaisissa rauniotreeneissä tilanne on vain pahentunut. Nyt ollaan siinä pisteessä, että Ronja ei tule nyt enää osallistumaan treeneihin, joissa ammutaan - edes autosta käsin. Mitä se sitten käytännössä tarkoittaa - sitä täytyy pohtia. 
Toki olen aiemminkin jo miettinyt, että Ronjasta ei luultavasti koskaan tule häly-koiraa, pelkään itse sen verran paljon tuon selän puolesta, kun Ronja ei itse kuitenkaan varo kovin paljoa vaan saattaa hyppiä pahoista paikoista, liukastella jne. Toisaalta ei sitä nyt kokonaan voi pois sulkea, koska osa hälytyksistä kuitenkin tapahtuu maastoissa, jotka olisivat ihan ok ja esim taajamaetsintähän sopisi oikein hyvin. Mutta hälytyksiin ei pääse ilman kokeita ja kokeita ei pääse läpi ilman laukauksia... 

Tämän illan treeniin sitten. Olin ajanut auton kauemmas, jonne ajattelin ettei Ronja enää kuullut laukauksia, joita muille koirille ammuttiin 9 millisellä, kun tiekin oli auton lähellä. Tarkoitus oli ampua 6 millisellä Ronjalle sen ollessa palkalla. Hakiessani Ronjaa autosta, se kuitenkin näytti sen verran rauhattomalta/stressaantuneelta jne, että peruin laukausten osuuden kokonaan. En tiedä johtuiko käytös viime viikkoisesta, jolloin Ronja oli yhdistänyt radalta kuuluvat laukaukset autoon, eikä olisi halunnut enää mennä autoon lainkaan (Olin laittamassa sitä autoon laukausten kuuluessa radalta) vai oliko se ehkä kuitenkin kuullut jotain autoon. Joka tapauksessa Ronjalla vaikutti tänään olevan hyvin ristiriitainen suhtautuminen koko rataan ennen vuoroamme - sen normaali innokkuus sekottui epävarmuuteen ja jopa pelokkuutteen sen kuullessa edellisen koiran haukuntaa radalta. Halusin, että Ronja ei enää saa lisäkokemuksia siitä, että radalla voisi tapahtua mitään epämiellyttävää. Ronjan täytyy työskennellessään voida tuntea olevansa turvassa. 

Teimme alkuun ilmaisuharjoituksen portin ulkopuolella ja jatkoimme sitten radalle. Ronja oli tässä kohtaa innoissaan, eikä näyttänyt enää epävarmuutta tai muutakaan. Radalla kolisteltiin hieman ja Ronja reagoi selvästi tähän eikä uskaltanut liikkua siihen suuntaan. Pyysin Hennaa (kolinan lähdettä) juttelemaan Ronjalle, jolloin Ronja meni hänen luokseen. Samalla lopetettiin kolina kokonaan. Kolinan päätyttyä Ronja sai nopeasti hajun ensimmäisestä maalimiehestä ja ilmaisi sen. Tiputti rullan vähän turhan aikaisin, mutta en halunnut puuttua siihen. 
Seuraava maalimies oli hankalampi - hän oli rengaskasassa savuavan tulen lähellä. Ronjan oli vaikea paikallistaa hajua ja selvästi epäröi liikkua savua kohti. Lopulta kun Ronja paikallisti hajun lähteen, se ei sitä kuitenkaan ilmaissut ja päädyimme suorapalkkaan, koska uskon sen olleen tällä kertaa liian vaikea paikka ilmaisulle. Koko etsinnän ajan Ronja haki poikkeuksellisen paljon tukea minulta eikä meinannut irrota lainkaan ja tämä jatkui myös viimeisen maalimiehen kohdalla. Viimeinen ilmaisu oli myös hankala, vaikka paikka oli ihan helppo. Ronja otti rullan, mutta pudotti sen eikä hakenut sitä uudelleen niin kuin yleensä vaan hämmentyi ja yritti vain kertoa minulle katseellaan ja liikkeillään missä maalimies on. Lopulta ilmaisu kuitenkin onnistui niin että sen hyväksyin. Treenin päätteeksi paljon kehuja Ronjalle kaikilta ihmisiltä, niin ainakin Ronja lähti hyvillä mielin radalta. Samaa en voi sanoa itsestäni, mutta yritin sitä olla Ronjaan siirtämättä. 

Yritin etsiä jotain raunio-kuvaa tähän, mutta päätinkin laittaa mielen piristykseksi pari ihan muuta kuvaa Ronjasta.  Nämä on otettu kesällä Yyterin koirarannalla. Kukin voi päätellä itse, että kumpi kuva oli ennen ja kumpi jälkeen ;)