Syystreeni-masennus

Aamupäivällä tokoiltiin lähikentällä molempien kanssa. Ronja sai tehdä ohjattua (siis mikä ohjattu - ikinä kuullutkaan??), vähän tunnaria, stoppia, kaukoja ja seuraamista. Seuraamista oli pakko ottaa loppuun, että saatiin jotain mikä onnistuu.. ja sitten talloin melkein neidin varpaille peruutuksessa!

Ohjatuissa Ronjan oli vaikea muistaa mitä piti tehdä - palattava pari askelta taaksepäin. Tuntui unohtuvan vähintään se kapulan kohta ihan täysin - Ronja juoksi vaan ohi ja kovasti etsi kapulaa - sitten saattoi ajautua väärälle kapulalle vaikka keskikapulan otin jo alkuun pois. Tehtiin vain vasenta puolta tällä kertaa, kun en jaksanut jäädä hinkkaamaan enää toisenkin puolen kanssa. Ohjattu piti olla kuitenkin ihan sellainen sivuhomma tänään.
Tunnarin olemassaolon muistin kerrankin itse, joten sitä halusin tehdä kun vielä on nurmea. Ensin toi kasasta vaan ekan mikä silmiin sattui. Toisella kertaa haki kasasta kapulan ja otti suuhun sen, mutta melkein samantien sylkäisi sen pois, kun nenään sattui ilmeisesti sopivasti se "oman" haju. Vau! Ja tähän olisi voinut lopettaa, mutta pakko oli jatkaa, jotta sai lisää epäonnistumisia... niinpä niin.. Eli lopulta palasin vain oman piilotukseen.
Stoppi - siis ei - mä tarvitsen jonkun suunnitelman nyt sen opettamiseen, koska multa loppuu keinot. Namin heittäminen - mikä on ainoa toimiva tällä hetkellä - on tyhmää, koska ne lentää huonosti ja pitäisi olla vähintään lihapullan kokoinen, jotta olisi varmempi "tarkkuus" (ja jos joku tässä kohtaa ihmettelee, että miksen käytä sitten lihapullaa, niin pitää muistaa, että tuon 9-kiloisen koiran kohdalla muutama lihapulla vastaa jo ateriaa ja noita toistoja pitäisi saada paljon).  Lelulla taas ei toimi niin hyvin -tai toimii silloin kun pallo lentää vaan taakse, mutta en pääse siitä eteenpäin. Eli se siitä stopista!
Kaukoissa ei ollut valittamista - en tehnyt paljoa toistoja, pääasiassa palkkasin ekasta noususta eri välimatkoilta. Oon huomannut, että Ronja jää jostain syystä helposti kiinni mun vasempaan käteen - samalta vaikutti kokeessakin - nyt koitin sitten antaakin istumaan merkin vasemmalla kädellä, eikä kertaakaan ollut noudattamatta merkkiä. Voihan olla ettei mitään tekemistä asian kanssa, mutta testaamisen arvoista. Jos näin on, niin pitää sitten miettiä käsimerkit uusiksi.
Seurata Ronja sentään osaa - ainakin treeneissä! Koitin harjoitella vähän askeleita -siis itseni takia lähinnä ja muutenkin tehdä monipuolista seuraamista, joka olisi mielenkiintoista Ronjan mielestä.

Celo kävi melkoisilla kierroksilla ja tarjoili maahanmenoa ja istumista itsekseen yms. Ei ihan sellainen mielentila, missä oppisi kovin paljoa, kun ei malttanut kuunnella. Otti ohikulkijoista häiriötä, joten voi olla että paikkana ei paras mahdollinen Celolle. Tehtiin luoksetuloja ja seuraamista vähän kuitenkin. Celo joutui myös odottamaan melko pitkään ja kiihtyi Ronjan katsomisesta, joten sekin varmasti vaikutti.

Illalla Espoon raunioille Ronjan kanssa. Kouluttajaksi saimme Gabi Tuomen, jonka lisäksi meitä oli 4 Vantaalaista koirakkoa. Ronjan kanssa ollaan Espoossa oltu viimeksi n. vuosi sitten ja rataa on muutettu tässä välillä.
Ronjalle suunniteltiin 2 umpparia/puoliumpparia ja 1 avopiilo. Lisäksi aloitettiin treeni yhdellä rullantuonnilla radan ulkopuolella. Rulla putoaa ihan liian aiikaisin, mutta en halunnut vieraalla radalla paneutua siihen enempää, joten hyväksyin ilmaisut, jotka muutenkin oli jo hankalia. Ekasta maalimiehestä Ronja sai hajun melkein heti, mutta työsti sitä pitkään ja jättikin sen, joten luulin ettei ollutkaan sitten hajulla. Lopulta paikallisti hajun, mutta ilmaisu oli vaikea, kun otti kyllä rullan suuhun, mutta piilolta olisi pitänyt hypätä n. ½ metriä ylöspäin rulla suussa. Itse totesin heti, että juu -se ei ehkä pysty siihen.. Näin jälkeenpäin ajateltuna -siis miten niin ei pysty??? Hyppynoudossa ei ole mitään hankaluuksia. Toki eri tilanne kun paikaltaan ponnistettava, mutta eipä tuo rullakaan paina paljon 100 grammaa enempää. Menin lähemmäs ja lopulta Ronja kuitenkin loikkasi sieltä rulla suussa vaikka olisin hyväksynyt vain sen että tuo sen siihen reunalle. Mutta treenilistalle tämäkin siis.
Toka piilo oli helpompi niin etsinnän kuin ilmaisunkin suhteen. Kolmannelle Ronja juoksi melkein suoraan ja saikin suorapalkan.

Pitäisi tehdä ihan rullatekniikka-harjoituksia taas vaihteeksi. Kokeilla vielä ehkä norskiakin, kumpi pysyy suussa paremmin - kumpi helpompi ottaa suuhun hankalilla piiloilla ja saisko norskin säädettyä paremmaksi.

Mutta joo, otsikkoon viitaten itsellä on tän päiväisen jälkeen sellainen olo, että nyt tarttis oikeesti tehdä jotain mitä Ronja osaa. Ehkäpä ilmoitan sen agi-kisoihin. Tosin sinnekin saa mennä ilman muo, koska mä taas voin sekoilla siellä niin paljon. Mikään ei oo hyvä! :D Pikainen katsaus kisakalenteriin kertoo, että seuraava mahdollisuus kisata on oikeastaan omat kisat 6.10., jolloin meillä on Sirken toko-koulutus. Tosin ei ne välttämättä sulje pois toisiaan.