Päästiin vihdoin nurtsille treenaamaan PM-joukkuetovereiden kanssa. Pia Miettinen oli lupautunut kouluttamaan meitä illan ajan.
Aloitimme paikallamakuilla, joka meni hienosti, vaikka vähän häiriötä rivissä taas tapahtui, vaikkei ihan meidän lähellä.
Omalla vuorollani halusin paneutua jättöliikkeisiin, joista aloitimme maahanmenolla. Maahanmeno ei ole niin pomminvarmaa eikä myöskään aina kovin nopeaa. Nyt se kuitenkin meni ihan kohtuu hyvin ja lähinnä sainkin vain ohjeeksi kiinnittää huomiota siihen, etten itse käänny katsomaan koiraa, vaan jatkan suoraan.
Seisomaan jääminen olikin taas haasteellisempaa ja Ronja hipsutteli perässä jonkin matkaa ennen pysähtymistä. Tähän lääkkeeksi nyt heti-palkkaa joko namilla tai lelulla, mutta HETI pysähtymisestä. Liikkeen toinen vaikeus sitten se paikalla seisominen palatessani koiran viereen, jota harjoiteltiin sitten extra-häiriöin eli siten, että kävelen ohi ja kierrän takaa toiselle puolelle jne. Kotiläksyksi vaikeuttaa häiriötä lisäten juoksua, leluhäiriötä yms. Koiraa kuitenkin SAA ja pitääkin auttaa häiriön tason noustessa uusilla käskyillä. Paljon saattaa auttaa jo se, etten kävele ihan suoraan Ronjan vierestä, vaan kaarran sivulta.
Lopuksi tein itsekseni vielä vähän seuraamista käännöksineen ja noutoa sekä tunnarin piilotusta. Nurtsi alustana ei näin kuivalla ilmalla tuntunut haittaavan Ronjaa lainkaan, vaikka aluksi ja tauoilla tykkäsikin syödä ruohoa maasta.
No comments:
Post a Comment