Ronjan kanssa käytiin Ojangossa juoksemassa yksi hyppäri-kisarata. Toiselle radalle ei voitu ilmoittautua kun olis menny päällekkäin pentuagin kanssa. Ihan hyvä koska oli kuuma päivä ja odotus ois ollu melko pitkä. Rata oli ihan kiva, mut heti jossain viidennen esteen kohdalla Ronja stoppasi etsimään namia samasta kohdasta josta näin yhden koiran kesken radan sellaisen napanneen. Tosi harmi, mut päästiin siitä jatkamaan. Hylly tuli sit kuitenkin kun meni väärään putken päähän, mutta se oli sellainen minkä ehkä tsemppaamalla olis saanut jos olis vielä ollut täysi tsemppi päällä. Haastekohta renkaan kautta putkeen ja tiukka kulma kepeille onnistui joten siihen olin tyytyväinen kuitenkin. Harmitti lähinnä etten pystynyt sit ihanneaikaan vertaamaan sen namihajun takia edes hyl-tulosta kun tarkoitus oli.
Pentu-agikurssilla oli tällä kertaa fysioterapeutti Leena Piira, jonka kanssa tarkastelimme koirien rakennetta ja teimme harjoitteita.
Ensinnäkin istua pitäisi niin, ettei lonkka menee sisään eikä ulos ja polvet samalla korkeudella. Tamarallahan kun oltiin, niin vaikutti lonkan helposti menevän vähän sisään, mutta nyt oli mun mielestä kyllä ok. Makuuasento tsekattiin myös ja sekin oli ok. Herkästi menee kyllä lonkalle jos pidempään ollaan. Vähän vois pilkkua viilata ja tarkkailla asentoja, siirrellä jalkoja vähän just oikeaan asentoon.
Harjoitteista tehtiin namin kanssa ohjaamiset sivuille alas, ylös ja kumarrus. Tässä hyvä pitää mahan alta kiinni, että pysyy seisomassa.
Peruuttaminen läksyksi, tosin Safirhan nyt aika hyvin osaa peruuttaa, vaikkein niin hyvin vihjeestä vielä ja herkästi menee sivuun. Jalkojen välistä pujottelua kokeiltiin myös namin kanssa, Leena vaan totesi, että tämä ei ole sitten nopeuskilpailu, mutta Safirilta on aika vaikea saada tuollaista "rauhalliseen tahtiin" :) Ei Safir siis osaa pujotella, mutta vauhti tulee niin herkästi mukaan.
No comments:
Post a Comment