Raunio A-koe 30.10.

Hämeenlinna, tuomari: Hannele Pörsti


No niinhän siinä sitten kävi, että tottikseen jäätiin. Meitä oli tottista tekemässä vain 2 ja arvoin itseni tietysti aloittamaan paikkamakuusta. Eli mahdollisimman huono vaihtoehto. Parina oli saksanpaimenkoiranarttu - sekin vielä. 


Ronja jäi paikalleen kyllä ja oli siinä jopa vielä kun käännyinkin  - siinä vaiheessa jo ajattelin, että jospa neiti pysyisikin siinä. Mutta sitten kun pari alkoi tekemään liikkeitä, noutoa jne. seurasi Ronja sitä jännittyneenä ja kohta nousi istumaan. Ehkä minuutin istumisen jälkeen tuli sitten juosten luokse. Henkilöryhmä koiran kanssa oli ihan takanani ja Ronja vilkuili sinne välillä, mutta oli suht rauhassa siinä siihen asti, kunnes laukaukset kuuluivat sieltä ryhmän takaa. Siinä kohtaa Ronja reagoi melko voimakkaasti. Ronjan mielentila ei ollut mikään paras siinä kohtaa, kun meidän liikkeiden suoritusvuoromme alkoi. Arpomani järjestys oli istuminen, seisominen, maahanmeno, ryömiminen, nouto, seuraaminen ja viimeiseksi tietysti eteenmeno. 


Liikkeestä istumisessa jouduin jonkun lisäavun antamaan, mutta istui sitten ja jäi istumaan - mutta tuli perään ennen kuin olin kääntynyt. Ei siinä vielä mitään, mutta teki saman sitten kaikissa jäävissä. Siinä vaiheessa Pörsti kysyi, että halusinko vielä jatkaa, kun ei läpimeno ollut mahdollista. Mietin hetken ja halusin kuitenkin jatkaa ajatellen, jos edes joku onnistuisi. Ryömiminen ei oletetustikaan ollut se mikä onnistuisi paremmin. Autoin kädellä ja lyhensin matkaa lopusta. Noudossa Ronja hävitti esineen, joten pyysin luokse ennen kuin lähti haahuilemaan. Seuraamaan lähti väljästi, sitten tuli laukaukset, jolloin Ronja irtosi pari metriä eteenpäin. Säikähti ihan kunnolla. Takaisinpäin vähän sain Ronjaa taas mukaan, mutta sitten kun tulimme lähemmäs tuomaria (ja ampumisen suuntaa) Ronja unohti mitä oli tekemässä ja poikkesi väärälle puolelleni. Tuomari ehdotti, että jos nyt mennään ryhmään ainakin, mutta siinä vaiheessa Ronja tuijotti tyhjästi ryhmää, jossa koira ja ihmiset liikkuivat ja totesin tuomarille, etten voisi tässä mielentilassa olevan koiran kanssa sinne mennä. Siihen sitten jätimme suorituksen. 


Kokeilin siinä sitten vähän liikkeitä, kun toinen teki kettis-osuuttaan, mutta Ronja ei uskaltanut seurata, eikä jäädä jäävissä eikä paikallamakuuussa. Ninan avustuksella sain paikkamakuuta vähän tehtyä niin että pystyin palkkaamaan. 


Sitten kun muut lähtivät, tein telineet Ronjan kanssa. Samantien kun Ronja astui sillalle niin totesin, että nyt oli taas oma itsensä. Telineet Ronja teki hienosti ja olisi kevyesti tällä suorituksella päässyt kettiksestä läpi. Pöydillekin meni oikealle ja sieltä etu-pöydälle, jonne meni niin hienosti että oli pakko juosta palkkaamaan.  Lopuksi vielä sieltä vasen.


Mutta siis... tätä nyt on analysoitu, mutta eihän sitä voi varma olla mitkä kaikki tekijät tuohon tottikseen vaikutti, mutta täytenä yllätyksenä tuli, että oli tuollainen katastrofi. Nyt ei kokeeseen ole asiaa ennen kuin on päästy treenaamaan enemmän ampumista ja toisten koirien kanssa treenaamista. 


Raunio-osuuskin olisi ollut Ronjalle ihan mahdollinen läpäistä, joten harmittaa toki, mutta eniten harmittaa kuitenkin se millainen ikävä kokemus tästä Ronjalle tuli. Ei voi sanoa, että olisi kokemus ollut millään tapaa nyt rikastuttava. Itse tietysti nyt tiedän mitä meidän on treenattava.