Olipas ollut ikävä noita punaisia punakuonoja - Niinan tollereita Novaa ja Nemoa, jotka olivat olleet pitkällä lomalla. Nyt lähdettiin kuitenkin yhdessä lenkille ja poikettiin alkumatkasta tutulle toko-kentällemme.
Nova kävi ihan kierroksilla ja haukkui, kun joutui odotusvuoroon ensimmäiseksi - tällä kertaa onnistui yllyttämään myös Ronjan mukaan ja sain nähdän Ronjassa piirteitä, joita en todellakaan halua vahvistaa. Ei haukkuvaa tokokoiraa minulle, kiitos! Piippaukset ja muut ääntelyt ovat jo ihan tarpeeksi haasteellisia. Alku meni vähän säheltämiseksi kun oltiin niin kierroksilla, eikä ehkä ollut fiksuinta aloittaa paikkaistumisilla ja makuilla. Istuminen oli vaikeaa - taas se etuosa oli niin painava. Jonkun kerran istui jo ennen kuin ehdin kääntyä. Sain kuitenkin jonkun hyvän pätkän, jonka pystyin palkkaamaan ja siirryttiin paikkamakuuseen. Ronja vaikutti "erittäin skarpilta" ja sanoinkin Niinalle, etten ihmettelisi vaikka lähtisi sieltä. Ei lähtenyt kuitenkaan vaan makasi nätisti poikien välissä. Kovin pitkää ei tehty kuitenkaan eikä piiloa ollut saatavilla.
Seuraamista tehtiin, joka oli ihan nättiä tänään - ainakin mun kriteereitten mukaan ihan ok. Sivuaskeleita mun täytyy itse harjoitella - ja siinä tulee helposti ääntely mukaan. Ehkä pitäisi tehdä niitä ihan vaikka namin kanssa jonkun verran. Kyllähän Ronja periaatteessa ne osaa ainakin oikealle. Jäävät pääasiassa hyviä, istuminen on siinäkin vaikeaa kun se on "unohdettu", vaikka siitähän alunperin on aloitettu BH-kokeessa. Kaukoja meinattiin tehdä, mutta ei oikein hyviä, varmaan turhan innokas, joten päädyin tekemään ihan vaan tekniikkaa vähäsen. Muuta ei taidettu tehdä, kun piti ottaa rauhallisesti eilisen hoidon jälkeen. Ronja vain ymmärsi sen siten, että tilaisuuden tullen täytyy juosta täysillä kenttä ympäri ja takaisin... Niinpä niin.
Thursday, 6 September 2012
Wednesday, 5 September 2012
Tokoilua ja osteopatiaa
Tänään lähdettiin Ronjan kanssa Helsinkiin, jossa vierähtikin lähes koko päivä. Tokoilemaankin päästiin. Aloitettiin ohjatun noudon osilla -ilman merkkiä taas, kun sitä ei tullut mukaan. Eli lähinnä vain tuonteja molemmilta puolilta. Haasteeksi saattaa tässä muodostua se, jos Ronja ei löydäkkään kapulaa vaan harhautuu etsimään sitä nenällään - jolloin voi päätyä keskikapulalle. Kerran kävi tänään sen suuntaista, että tätä vaihtoehtoa aloin miettimään - toki nyt sitä keskikapulaa ei ollut. Toisaalta ohjatun kapulathan ovat vieraan hajuisia, joten jos nenällään etsii minun hajua niin ei onnistu. Täytynee testata tämäkin jonkun toisen kapuloilla ja viemänä.
Jääviä tehtiin myös -ne ok, seuraamista, joka ei ollut ihan parasta, ehkä vieraasta paikasta johtuen. Stoppia tein läheltä namin kanssa, se ok. Kiertäen ok myös, kun nami.
Kaukoja treenailtiin myös vähäsen, siinä aina välillä tulee etenemä-ongelmaa tai sitä, ettei nousekkaan. Kuitenkin parantunut varsinkin tuo ensimmäiseen käskyyn reagointi.
Tunnari-kapulaa piilotin nurtsiin ja olisin kaivannut häiriökapuloita, joita ei nyt ollut mukana. Etsi hyvin ja löysi. Paikkaistumista myös vähän kokeilin niin että kävin puskan takana piilossakin. On se vaan silti vaikeaa, kun välillä väkisin "tipahtaa" maahan.
Ja sitten se itse syy, miksi Helsinkiin lähdettiin, eli Caritan antama osteopatia-hoito. Ronjasta oli aivan ihanaa nähdä Carita pitkästä aikaa, eikä millään voinut käsittää, että miten niin ei tultu vain suukottellua ja hössöttämistä varten. Rauhoittui se siitä kuitenkin sen verran, että Carita sai hoidettua. Lapojen takana jumitusta jonkin verran, mutta muuten ei mitään pahempaa. Täytyy muistaa jumppailla taas Ronjan kanssa ja etenkin tehdä niitä tokon vastaliikkeitä!! Jotenkin oli kai helpompaa, kun se oli rutiini joka tehtiin joka ilta tai jossain vaiheessa sitten joka toinen ilta.
Jääviä tehtiin myös -ne ok, seuraamista, joka ei ollut ihan parasta, ehkä vieraasta paikasta johtuen. Stoppia tein läheltä namin kanssa, se ok. Kiertäen ok myös, kun nami.
Kaukoja treenailtiin myös vähäsen, siinä aina välillä tulee etenemä-ongelmaa tai sitä, ettei nousekkaan. Kuitenkin parantunut varsinkin tuo ensimmäiseen käskyyn reagointi.
Tunnari-kapulaa piilotin nurtsiin ja olisin kaivannut häiriökapuloita, joita ei nyt ollut mukana. Etsi hyvin ja löysi. Paikkaistumista myös vähän kokeilin niin että kävin puskan takana piilossakin. On se vaan silti vaikeaa, kun välillä väkisin "tipahtaa" maahan.
Ja sitten se itse syy, miksi Helsinkiin lähdettiin, eli Caritan antama osteopatia-hoito. Ronjasta oli aivan ihanaa nähdä Carita pitkästä aikaa, eikä millään voinut käsittää, että miten niin ei tultu vain suukottellua ja hössöttämistä varten. Rauhoittui se siitä kuitenkin sen verran, että Carita sai hoidettua. Lapojen takana jumitusta jonkin verran, mutta muuten ei mitään pahempaa. Täytyy muistaa jumppailla taas Ronjan kanssa ja etenkin tehdä niitä tokon vastaliikkeitä!! Jotenkin oli kai helpompaa, kun se oli rutiini joka tehtiin joka ilta tai jossain vaiheessa sitten joka toinen ilta.
Tuesday, 4 September 2012
Tiistain tokoryhmän treenit
Tämän illan teemana oli hyppynoudon vinot palautukset, joka tulikin meille tarpeeseen. Olihan siitä ollut puhetta, että sellaistakin pitäisi treenata, mutta nyt vasta päästiin käytännön tasolle. Epäilin ehkä turhaan Ronjan taitoja - tai ei kait se taidoista kiinni ole.. Kunhan osaisin kertoa Ronjalle mitä haluan, niin kyllä se yleensä sen mukaan sitten toimii. Ongelma vaan on, että miten sen sitten itse osaan tehdä.
Ronjalle on melko vierasta tuoda kapulaa niin, että kapula on minun ja Ronjan välissä, mutta kokeilin tätä kuitenkin. Kyllä se näinkin toimi, mutta varsinkin jos tein toistoja niin välillä Ronja sitten jäi vain istumaan sinne katsoen minua ilmeellä, että "tiedätkös nyt itsekään mitä haluat?" Tulenko luokse, hyppäänkö, siis mikä kapula??? Liian monta liikkuvaa osaa meille :D Eli harjoitellaan sitä. Paremmin toimi se, että heitin kapulan - pitäisi vain itse opetella heittämään sitten sopivan vinoja heittoja. Niin kuin Sanna sanoi - tämä on hauskaa treeniä, mitä voi tehdä kun ei muuta keksi. Pidetään se mielessä :) Ronja rakastaa hyppimistä - ja yllättäen nykyään myös noutamista, joten mikä onkaan parempi yhdistelmä kuin hyppynouto. Voisin hyödyntää sitä ehkä myös kapulan pitoharjoituksiin liittyen. Jos joku olisi mulle joitakin vuosia sitten sanonut, että Ronjasta tulee koira, joka mielellään hakee kapulan - jopa metallisen - niin olisin varmasti sanonut, että nyt on tainnut erehtyä koirasta. Koira, jota ei olisi minkään noutaminen - tai tuominen - olisi voinut vähempää kiinnostaa. Ehkä ainakin jotain ollaan tehty oikein - kiitos tästä ihanille ihmisille, jotka minua ovat matkan varrella opastaneet! Nyt olisi varmasti aika testailla myös niitä yököttäviä vieraiden koirien hajuisia, limaisia ja kuolaisia kapuloita, että voiko niihinkin jo nykyään koskea. Treenattavaa noutoliikkeissä kyllä riittää - palautus ja varmistus siitä, ettei varasta vaikka nykyisin meneekin jo paremmin. Veikkaan, että kokeessa on kuitenkin niin paljon kiihdyttävämpi tilanne, että varastaminen tapahtuu herkemmin.
Lopuksi vuorossa oli 2 minuutin istuminen, joka skipattiin ja harjoiteltiin ihan vain sivussa sitä istumista. Tällä kertaa meni melko hyvin, ehkä parikymmentä sekunttia kerrallaan ja sitten kävin palkkaamassa. Viimeiseksi vielä minuutin paikkamakuu EVL-käskytyksellä. Se meni kokonaisuudessaan hyvin.
Ronjalle on melko vierasta tuoda kapulaa niin, että kapula on minun ja Ronjan välissä, mutta kokeilin tätä kuitenkin. Kyllä se näinkin toimi, mutta varsinkin jos tein toistoja niin välillä Ronja sitten jäi vain istumaan sinne katsoen minua ilmeellä, että "tiedätkös nyt itsekään mitä haluat?" Tulenko luokse, hyppäänkö, siis mikä kapula??? Liian monta liikkuvaa osaa meille :D Eli harjoitellaan sitä. Paremmin toimi se, että heitin kapulan - pitäisi vain itse opetella heittämään sitten sopivan vinoja heittoja. Niin kuin Sanna sanoi - tämä on hauskaa treeniä, mitä voi tehdä kun ei muuta keksi. Pidetään se mielessä :) Ronja rakastaa hyppimistä - ja yllättäen nykyään myös noutamista, joten mikä onkaan parempi yhdistelmä kuin hyppynouto. Voisin hyödyntää sitä ehkä myös kapulan pitoharjoituksiin liittyen. Jos joku olisi mulle joitakin vuosia sitten sanonut, että Ronjasta tulee koira, joka mielellään hakee kapulan - jopa metallisen - niin olisin varmasti sanonut, että nyt on tainnut erehtyä koirasta. Koira, jota ei olisi minkään noutaminen - tai tuominen - olisi voinut vähempää kiinnostaa. Ehkä ainakin jotain ollaan tehty oikein - kiitos tästä ihanille ihmisille, jotka minua ovat matkan varrella opastaneet! Nyt olisi varmasti aika testailla myös niitä yököttäviä vieraiden koirien hajuisia, limaisia ja kuolaisia kapuloita, että voiko niihinkin jo nykyään koskea. Treenattavaa noutoliikkeissä kyllä riittää - palautus ja varmistus siitä, ettei varasta vaikka nykyisin meneekin jo paremmin. Veikkaan, että kokeessa on kuitenkin niin paljon kiihdyttävämpi tilanne, että varastaminen tapahtuu herkemmin.
Lopuksi vuorossa oli 2 minuutin istuminen, joka skipattiin ja harjoiteltiin ihan vain sivussa sitä istumista. Tällä kertaa meni melko hyvin, ehkä parikymmentä sekunttia kerrallaan ja sitten kävin palkkaamassa. Viimeiseksi vielä minuutin paikkamakuu EVL-käskytyksellä. Se meni kokonaisuudessaan hyvin.
Monday, 3 September 2012
Tavoitteita tokoon
Eikös tämä kohta vuodesta ole juuri se, milloin on hyvä pohtia vuoden tavoitteita.. No ainakin meille se saa nyt kelvata. Tosin kyllä mä niitä tavoitteita päässäni mietin tuossa vuoden alussakin ja eihän siitä nyt vielä pitkä aika ole :) Jos et ole toko-ihminen, niin tästä jutusta tulee varsin tylsä, joten kannattaa hypätä seuraavaan (mikäli sellainen tulee). Aion käydä läpi tavoitteemme A:sta Ö:hön vain ja ainoastaan TOKO-liikkeiden ja luokkien näkökulmasta. Tämä itseäni varten, koska huomaan usein jonkun liikkeen "unohtuneen" jonnekin, josta se pitää sitten herätellä henkiin. Saa nähdä saanko jonkunmoista treenisuunnitelma-hahmotelmaakin tähän juttuun vai teenkö sen ihan erikseen.
Nythän suuntaamme kohti avoimen luokan koetta, mutta ajatuksenani on, että jos ja kun se 1-tulos sieltä jossain kohtaa tipahtaa, niin siirrymme siitä suoraan voittajaan, jos ei nyt ihan kamalasti takkuile voittaja-liikkeet siinä vaiheessa. Tai jos takkuilee niin ehkä pidämme koe-tauon ja keskitymme treenaamaan niitä liikkeitä kunnes ei enää takkua. Mutta katsotaan tilannetta uudelleen sitten kun sen aika on. Tulostavoitteenani on, että syyskauden aikana se 1-tulos saataisiin ja viimeistään sitten ensi vuoden puolella päästäisiin jo VOI:hin. Siitä eteenpäin tulosten näkökulmasta pohdin tavoitteitani myöhemmin.
Mutta jotta noihin tuloksiin päästäisiin niin tässä sitten liikekartoitusta aloittaen avoimen luokan liikkeistä: (ja nyt sitten voimaan tulee pitkäkestoinen puuhunkoputtaminen, koska todennäköisesti tulen jonkun liikkeen kohdalla väittämään, että se olisi ihan ok tai jotain sinne päin). Tarkoitus olisi myös päivitellä tätä sen mukaan miten edistytään.
AVOIN LUOKKA LIIKKEET:
1. Paikkamakuu 3 minuuttia - ohjaaja piilossa *kerroin 3
Keväästä asti paikkamakuuharjoitukset ovat menneet hyvin. Pääsin näkyviltä piiloon ilman suurempia ongelmia ja nyt 3min paikkamakuu ok. 4 minuuttiakin ollaan kerran tehty. Kokeessa nousi istumaan, mutta ennen kuin se toistuu, en lähde sitä murehtimaan.
Viereiset koirat ovat välillä haaste, tutut ovat ok ja tietyntyyppiset myös. Niin kauan suht ok, kunhan ei tule katsekontaktia. Itse oltava tarkkana liikkeen alussa, ettei turhaa sähläystä tai katsekontaktia naapuriin.
2. Vapaana seuraaminen *kerroin 2
Tähän en just nyt keksi mitään erityistä - kisatilanne!
3. Liikkeestä maahanmeno *kerroin 2
Periaatteessa ihan ok, välillä maahanmeno hidas ja tuppaan itse kääntymään vähän...
4. Luoksetulo - pysäytys puolessa välissä (yht. 25m) *kerroin 3
Tämän hetken haaste!!! Stoppi, jota ei oikeastaan ole - siis välillä on ja sitten taas ei. Treenattiin tehis kouluttaa koulutuksessa sitä just Tiinan kanssa siten, että sai palkan aina Tiinalta (juoksi meidän väliä siis), mutta miljoonan toiston jälkeen vielä juoksi ainakin melkein perille, ennen kuin pysähtyi. Vinkiksi sain nyt takapalkan käytön, jota testasinkin itseasiassa juuri tänään. Vaatinee totuttelua, mutta periaatteessa vois toimia. Tähän asti varmiten pysähtyy vain kun on monta kertaa ensin lentänyt lelu ohi tai nami nenän eteen.
5. Liikkeestä seisominen * kerroin 2
Periaatteessa ihan ok - mutta epävarma, koska oli niin pitkään ongelma-liike hiippailuineen ja kääntymisineen. Pitäisi testata sitä nyt usean kerran, jotta saisin jonkun näkemyksen liikkeen tämänhetkisestä tilasta. Tänään meni ihan hyvin, mutta en tehnyt toistoja.
6. Noutaminen n. 10m *kerroin 2
Varastaminen?? Välillä odottaa hienosti. Nurmella saattaa hävittää kapulan, mutta hiekalla pitäisi olla ok. Palautus välillä hieno, mutta hieman hätäinen. Kiihtyy kapulasta koetilanteessa, josta seurauksena varastamisen mahdollisuus kasvaa (ja myös ääntelyn). 11.9.: varastamisen suhteen paljon parempi, mutta tänään koemaisen treenin palautusvaiheessa tiputti kapulan jalkoihini liikkurin "käsky"sanasta. Sannan ehdotuksia: Treenattava pitämistä häiriökäskytyksessä ja muutenkin. Esim. matka jatkuukin tuonti-asennosta peruuttaen tms. Kiertämistä kapula suussa, mitä vain.
7. Kauko-ohjaus - istu-maahan-istu-maahan *kerroin 3
Vaikeuksia ensimmäisessä istumaan nousussa, mutta nyt ollaan treenattu sitä paljon ja vaikuttaa oppi menneen perille. Luulen, että Ronjalle on niin hyvin juurtunut paikkamakuu - maassa ollaan ja pysytään, että siksi hankalaa ymmärtää, että yhtäkkiä sieltä pitäisikin nousta ylös. Toisen istumaan nousun kohdalla välillä pieni ylimääräinen liike-eteenpäin. Sitäkin on yritetty työstää pois.
Näyttökokeessa otti häiriötä liikkurista, joka oli sivussa Ronjaan nähden. Tärkeää katsoa, että Ronjan katse on muhun päin kun annan käskyn. Ja treenattava liikkurin kanssa! 11.9.: Koemaisessa treenissä nousi ekalla, mutta tokasta istumaannoususta ei noudattanut käskyä. Tämän jälkeen se nouseminen muutenkin tuntui olevan taas äärettömän vaikeata. Sannan ehdotuksia: kaukot toimittava treenatessa pelkillä suullisilla käskyillä ja pelkillä käsimerkeillä, jolloin kokeessa helpompi, kun tuplakäsky. Eri välimatkat, eri tilanteet, häiriö ympärillä jne. Treeneissä ei ehkä kannata antaa koiralle mahdollisuutta noudattaa vasta toista käskyä vaan keskeyttää liikke ja kertoa koiralle, että nyt ei mennyt ihan nappiin.
8. Estehyppy - edestakaisin *kerroin 2
Jää esteeseen kiinni, josta vaikea hypätä takaisin - koskee helposti esteeseen. Tämä ongelma tulee olemaan vain avoimessa, joten nyt menen mistä aita on matalin, enkä tee asialle mitään sen enempää.
9. Kokonaisvaikutus *kerroin 1
Ääntely.. Tähän pitäisi kehittää joku strategia ja pysyä siinä.
VOITTAJA LUOKKA LIIKKEET:
1. Paikkamakuu 4 minuuttia -ohjaaja piilossa *kerroin 4
2. Seuraaminen - lisäksi hidas käynti, paikallakäännökset, askeleet eri suuntiin *kerroin 4
Periaatteessa osaa nuo käännökset, askelia pitää treenata etenkin ohjaajan.
3. Liikkeestä istuminen *kerroin 3
Pitää "herättää henkiin" - tehty vähemmän, mutta periaatteessa osaa sen, mutta vaikeuksia erottaa maahanmenosta.
4. Luoksetulo -yht.30m - 10m-seiso, 20m-maahan *kerroin 4
Kunhan AVO:n stopista eka selvitään.
5. Ruutu -25m päässä *kerroin 4
Tehty välillä enemmän, välillä vähemmän. Vaatii paljon treeniä, jotta hahmottaa oikean paikan. Loppuosaa voisi treenailla ihan muuten vaan.
6. Hyppynouto *kerroin 2
Lähinnä samat ongelmat kuin noudossa, lisäksi vinot palautukset, joita ei juuri olla treenailtu.
7. Metallinouto *kerroin 2
Putoaa ehkä herkemmin suusta kuin tavallinen. Lähdetty aika mahdottomasta tilanteesta, mutta edettiin siitä kaverin avustuksella yllättävän nopeasti. Nyt en hetkeen ole tehnyt.
8. Tunnistusnouto *kerroin 4
Tässä yksi unohtunut, muiden alle hautautunut liike. Pitäisi muistaa ottaa lenkille mukaan ja tehdä piilotusta tuoden kasaa lähemmäs.
9. Kauko-ohjaus seiso/istu/maahan -6 liikettä,10m *kerroin 4
Seisomista yritetty aloittaa ihan teknisesti namin avulla - melko alkutekijöissä. Vaatisi paneutumista.
10. Kokonaisvaikutus *kerroin 1
ERIKOISVOITTAJALUOKKA LIIKKEET:
1. Istuminen 2min *kerroin 3
Menee maahan herkästi. Pitää lähteä lyhyemmällä ajalla liikkeelle ja edetä siitä. Eli vaatii treenaamista. Mieti myös käskytys??
2. Paikkamakuu 4minuuttia -häiriöity *kerroin 2
Häiriö ei tuo lisäongelmia, väittäisin - varmaan pää kääntyy, mutta sitä Ronja tekee muutenkin jonkun verran kuitenkin.
3. Seuraaminen *kerroin 3
4. Liikkeestä seisominen, istuminen ja maahanmeno -ns Z *kerroin 3
Käskyjen erottaminen tärkeintä.
5. Luoksetulo -kts VOI *kerroin 4
6. Ruutu -merkin kautta *kerroin 4
Merkkiä tehty erikseen, mutta käsimerkin avulla. Täytyy koittaa jättää se pois. (pelastuspuolella saa olla käsimerkki)
7. Ohjattu nouto *kerroin 3
- 10m merkille - 10m matka etukapulalle, josta 5m sivuille
Aloitettu treenaaminen kupeilla, nyt 1 kapula. Ei vielä merkkiä liitetty, mutta tuskin tarpeenkaan vielä.
8. Hyppymetallinouto *kerroin 3
9. Tunnistusnouto *kerroin 3
10. Kauko-ohjaus - 6 liikettä, 15m *kerroin 4
Olipas mukava saada nämä kaikki tähän yhteen pötköön. Helpottaa kummasti omaakin hahmottamista. Nyt vaan treenailemaan, eihän tässä mitään mahdottomuuksia pyydetä :)
Tauollako??
Ollaan blogin päivityksistä päätelleen oltu toooosi pitkällä treeni-tauolla. No juu, tai sitten ei. Laiskuus iskenyt lähinnä tuohon kirjoittamispuoleen, mutta onneksi ei treenaamiseen! Joka päivä kun melkein treenaillaan jotain, niin ei niitä sitten jaksanut kirjoitella ja kun ei kirjoittanut kaikkea niin sama se vaikkei mitään! Höh! Ja sitten kun on niin kauan ollut kirjoittamatta niin ei oikein enää tiedä mistä aloittaa, mutta yritän nyt jotakin silti.
Talvi tuli, talvi meni, kesä tuli ja sekin meni. Talvella startattiin Ronjan kanssa agi-kisoissa ekan kerran pitkän tauon jälkeen, nyt ollaan muutamissa kisoissa käyty tänä vuonna ja hyllyjen lisäksi on yksi LUVA-nolla ja toinen nolla, jolla jäätiin 0,60 sekunnin päähän voittajasta, joka sai sen kisan ainoan LUVAn, koska osallistujamäärä oli niin pieni. No mutta ei meillä ole kiirettä sinne kolmosiin.. Kesäkaudella saimme myös agi-treeniryhmäpaikan Raila Terävän ryhmästä ja kovasti olen tykännyt treeneistä. (Aikaisempi kouluttajamme oli myös hyvä, mutta lopetti kouluttamisen.) Celo on myös päässyt treenailemaan agia välillä ryhmässä, välillä itsekseen. Molemmat olivat mukana myös seuran agi-leirillä elokuun alussa, jossa kouluttajina olivat Anu Niemi, Jaakko Knuutti ja Sini Lindroos. (Myös Lotta Vuorela, mutta tällä kertaa meille ei osunut hänen koulutusvuoroaan.)
Lisäksi agilitya ollaan jonkun verran harrasteltu Kirsin Ritan kanssa, jonka kanssa olen myös kisannut muutaman startin ihan kohtuu-tuloksilla. Ritassakin olisi valtavasti potentiaalia, jos vaan ehtisi enemmän treenailemaan senkin kanssa. Nyt kesä varsinkin on mennyt omiin keskittyessä varsinkin kun Ritan treenit on nyt samaan aikaan omien treenien kanssa.
Jospa sitten siirrytään toko-puolelle. Koe-tuloksien näkökulmasta tarkkailtuna ollaan käyty kai viidessä kokeessa tänä vuonna. Alkuvuoden kokeissa meni joku aina enemmän tai vähemmän pieleen ja tulokset jäivät 3-tuloksen luokkaan. Seuran epiksien taso kevät-kesällä oli huomattavasti parempi - siellä teimme kolmen 1-tuloksen sarjan. Heinäkuussa Riihimäen kokeessa kuitenkin palaset loksahtivat kohdalleen ja tuli se viimeinen virallinenkin 1-tulos, jonka myötä Ronja sai myös ansaitsemansa TK-1 koulutustunnuksen.
Tässä vaiheessa olin ilmoittanut Ronjan kahteen kokeeseen ja päädyimme pitämään 1½ viikon päästä olevan koepaikan, jossa kävimme sitten katsastamassa AVO-koe-luokkaa. Aika ei ihan riittänyt keskeneräisten AVO-liikkeiden harjoitteluun ja tulos olikin sitten 98p. Silti olin ihan tyytyväinen, että kokeeseen menin, koska sain itse siitä arvokkaan kokemuksen. Piilo-paikkamakuuta oli tehty sen verran, että Ronjan kannalta osallistuminen oli kuitenkin reilua eli mahdollisuudet onnistua tässä tärkeimmässä osassa oli hyvät. Jostain tuntemattomasta syystä Ronja ensimmäistä kertaa elämässään nousi paikkamakuussa minuutin kohdalla istumaan (ei kuitenkaan liikkunut), joten pisteitä tietysti menetettiin siinä aika paljon. Pääasia, ettei lähtenyt mihinkään, eikä vastaavanlaista ole treeneissäkään tapahtunut tämän jälkeen.
Kesä ollaan treenattu Sannan ryhmässä ja treenit jatkuvat vielä muutaman viikon. Haimme - ja pääsimme - myös seuran toko-tehisryhmään, joka tarkoittaa sitä, että seuraavan vuoden ajan panostamme tokoon vielä entistäkin enemmän. Lisäksi ollaan satunnaisesti treenailtu tokoa myös pyrtsiporukalla, joka on ollut oikein mukavaa :)
Pelastuspuolelta ei varsinaisia uutisia oikeastaan ole. No joo, tietysti siirryimme Vapesta HSKH:n vuoden alussa eli nyt treenaamme kaikkia lajeja samassa seurassa, mikä on tietysti käytännöllistä. Olen myös itse kouluttanut keväästä asti sunnuntaisin tottis-kettis-ryhmää ja rauniot siirtyivät perjantai-illalle Ninan ryhmään.
Ilmaisu on tällä hetkellä melko hyvää ja lennossa vaihdoimme norski-rullan ruotsalaiseen viime treeneissä ja sekin toimi hyvin. (Syy tähän kokeiluun oli edellisten treenien useampi "rulla kainalon alla on vaikea ilmaista" -episodi.) Testaus saa jatkua toistaiseksi ja katsotaan sitten kumpi rulla tulee olemaan lopullisessa käytössä.
Linkitän tänne jossain kohtaa jotain videoita (ainakin pyrkimys olisi) ja kuviakin olisi melko reippaasti ihan julkaisemisen arvoisiakin..
Talvi tuli, talvi meni, kesä tuli ja sekin meni. Talvella startattiin Ronjan kanssa agi-kisoissa ekan kerran pitkän tauon jälkeen, nyt ollaan muutamissa kisoissa käyty tänä vuonna ja hyllyjen lisäksi on yksi LUVA-nolla ja toinen nolla, jolla jäätiin 0,60 sekunnin päähän voittajasta, joka sai sen kisan ainoan LUVAn, koska osallistujamäärä oli niin pieni. No mutta ei meillä ole kiirettä sinne kolmosiin.. Kesäkaudella saimme myös agi-treeniryhmäpaikan Raila Terävän ryhmästä ja kovasti olen tykännyt treeneistä. (Aikaisempi kouluttajamme oli myös hyvä, mutta lopetti kouluttamisen.) Celo on myös päässyt treenailemaan agia välillä ryhmässä, välillä itsekseen. Molemmat olivat mukana myös seuran agi-leirillä elokuun alussa, jossa kouluttajina olivat Anu Niemi, Jaakko Knuutti ja Sini Lindroos. (Myös Lotta Vuorela, mutta tällä kertaa meille ei osunut hänen koulutusvuoroaan.)
Lisäksi agilitya ollaan jonkun verran harrasteltu Kirsin Ritan kanssa, jonka kanssa olen myös kisannut muutaman startin ihan kohtuu-tuloksilla. Ritassakin olisi valtavasti potentiaalia, jos vaan ehtisi enemmän treenailemaan senkin kanssa. Nyt kesä varsinkin on mennyt omiin keskittyessä varsinkin kun Ritan treenit on nyt samaan aikaan omien treenien kanssa.
Jospa sitten siirrytään toko-puolelle. Koe-tuloksien näkökulmasta tarkkailtuna ollaan käyty kai viidessä kokeessa tänä vuonna. Alkuvuoden kokeissa meni joku aina enemmän tai vähemmän pieleen ja tulokset jäivät 3-tuloksen luokkaan. Seuran epiksien taso kevät-kesällä oli huomattavasti parempi - siellä teimme kolmen 1-tuloksen sarjan. Heinäkuussa Riihimäen kokeessa kuitenkin palaset loksahtivat kohdalleen ja tuli se viimeinen virallinenkin 1-tulos, jonka myötä Ronja sai myös ansaitsemansa TK-1 koulutustunnuksen.
Tässä vaiheessa olin ilmoittanut Ronjan kahteen kokeeseen ja päädyimme pitämään 1½ viikon päästä olevan koepaikan, jossa kävimme sitten katsastamassa AVO-koe-luokkaa. Aika ei ihan riittänyt keskeneräisten AVO-liikkeiden harjoitteluun ja tulos olikin sitten 98p. Silti olin ihan tyytyväinen, että kokeeseen menin, koska sain itse siitä arvokkaan kokemuksen. Piilo-paikkamakuuta oli tehty sen verran, että Ronjan kannalta osallistuminen oli kuitenkin reilua eli mahdollisuudet onnistua tässä tärkeimmässä osassa oli hyvät. Jostain tuntemattomasta syystä Ronja ensimmäistä kertaa elämässään nousi paikkamakuussa minuutin kohdalla istumaan (ei kuitenkaan liikkunut), joten pisteitä tietysti menetettiin siinä aika paljon. Pääasia, ettei lähtenyt mihinkään, eikä vastaavanlaista ole treeneissäkään tapahtunut tämän jälkeen.
Kesä ollaan treenattu Sannan ryhmässä ja treenit jatkuvat vielä muutaman viikon. Haimme - ja pääsimme - myös seuran toko-tehisryhmään, joka tarkoittaa sitä, että seuraavan vuoden ajan panostamme tokoon vielä entistäkin enemmän. Lisäksi ollaan satunnaisesti treenailtu tokoa myös pyrtsiporukalla, joka on ollut oikein mukavaa :)
| Tokokuvat: Raila Terävä |
Pelastuspuolelta ei varsinaisia uutisia oikeastaan ole. No joo, tietysti siirryimme Vapesta HSKH:n vuoden alussa eli nyt treenaamme kaikkia lajeja samassa seurassa, mikä on tietysti käytännöllistä. Olen myös itse kouluttanut keväästä asti sunnuntaisin tottis-kettis-ryhmää ja rauniot siirtyivät perjantai-illalle Ninan ryhmään.
Ilmaisu on tällä hetkellä melko hyvää ja lennossa vaihdoimme norski-rullan ruotsalaiseen viime treeneissä ja sekin toimi hyvin. (Syy tähän kokeiluun oli edellisten treenien useampi "rulla kainalon alla on vaikea ilmaista" -episodi.) Testaus saa jatkua toistaiseksi ja katsotaan sitten kumpi rulla tulee olemaan lopullisessa käytössä.
Linkitän tänne jossain kohtaa jotain videoita (ainakin pyrkimys olisi) ja kuviakin olisi melko reippaasti ihan julkaisemisen arvoisiakin..
Sunday, 4 December 2011
4.12. Talkoilua raunioilla ja keilausta
Ronja pääsi Alfonson kanssa raunioradalle talkoilemaan aamupäiväksi. Tosin oli ihana vesisade, joten sanoinkin, että minun hienohelmaani sitten muistutetaan tästä päivästä sitten kun treeneissä taas hienostelee. Olihan sillä takki päällä, mutta muuten ei kura ja märkyys kovin paljoa tuntunut haittaavan. Siellä rakenneltiin ja paranneltiin sitten piiloja Ronjan avustuksella ja taisi olla väsyttävämpää tämä kuin varsinaiset treenit.
Iltapäivällä kuitenkin jaksettiin vielä testata upouusia keiloja. Sain eilen messarin koirakeilaus-näytöksestä idean kokeilla sitä omienikin kanssa, joten kun tänään sain keilat hankittua niin pakkohan sitä oli yrittää. Nopeastihan Ronja oppi jujun ja tässä on näyte tämän päivän suorituksista: (Celo ei ole vielä kotona, joten ei päässyt kokeilemaan..)
Iltapäivällä kuitenkin jaksettiin vielä testata upouusia keiloja. Sain eilen messarin koirakeilaus-näytöksestä idean kokeilla sitä omienikin kanssa, joten kun tänään sain keilat hankittua niin pakkohan sitä oli yrittää. Nopeastihan Ronja oppi jujun ja tässä on näyte tämän päivän suorituksista: (Celo ei ole vielä kotona, joten ei päässyt kokeilemaan..)
Friday, 2 December 2011
Kooste parilta viime viikolta... tokoa, agia ja jälkeä 17.11.-2.12.
Ihan ei olla laiskoteltu, vaikkei näitä päivityksiä blogiin ole kertynytkään. Vaikka näin syyssateiden ja kylmien ilmojen myötä vähän vähemmälle on treenit jääneetkin. Raunioille ei ole ollut tarpeeksi porukkaa, joten ne on nyt jääneet väliin. Nyt ollaankin enemmän nautittu syysilmoista pellolla vapaana kirmaten.
17.11. & 24.11. Tokoa Niinan kanssa
Treenailtiin tuossa lähikentällä Niinan ja tollereiden kera - paikkamakuuta, ruutua, seuraamista jne. Paikkamakuut meni (muistaakseni) ihan kivasti. Paitsi jotain tais olla... Niina mitä??? :D Ruutu meni kivasti kyllä.
27.11. Jälkiharjoituksia Sipoossa
Päästiin vihdoin tekemään jälkeä Sarkosen Ninan avustamana. Tehtiin yksi lyhyt ja toinen vähän pidempi jälki. Ronja ei oikeastaan ole aiemmin jälkeä tehnyt, joten oli alkuun vähän pihalla, että miksei vaan pääse juoksemaan pellolle. Ekat namit löydettyään kyllä kiinnostui maasta, mutta pyörähteli siinä vähän ja tarvitsi apua jäljen seuraamiseen.
Toinen jälki meni selvästi jo paremmin, vaikkei ihan sujuvaa vieläkään.
28.11. Agi-treenit
Pitkästä aikaa oli ohjatut treenit ja koska Celo ei ole kotona, niin otin Ronjan treeneihin.
Tehtiin hyppäri-rataa, jossa ei ollut keppejäkään. Hypyt taas alimmillaan Ronjalle. Musta putki oli vähän hankala - tuli pari kertaa sieltä takaisin. Samaisen putken jälkeen kun oli hyppy sivussa niin tuli myös sen ohi. Muuten rata meni ihan mukavasti sikäli mikäli itse muistin mihin olin koiraa ohjaamassa... Parissa kohtaa oli paikkoja missä olisi vielä paremmin pitänyt ennakoida radan jatkuminen, joten sitä harjoiteltiin.
2.12. Jälkiharjoituksia kotipellolla
Mentiin Riikka-Marian kanssa tuohon lähipellolle tekemään muutamat jäljet koirillemme. Alkuun lyhyemmät, sitten 2 pidempää. Eka ja toka meni tosi hyvin - kolmannen kohdalla tuli pimeys eikä meinattu löytää merkkejämme. Lopulta Ronja löysi jäljen ja luulin sen olevan omalla jäljellään, mutta loppumerkin löydettyäni tajusin jäljen olleenkin Alfonsolle tekemäni jälki. Eli Ronja söi sitten omien namien sijaan Alfonson lihapullat... Mutta kaikenkaikkiaan tosi kivasti meni viime kertaan verrattuna - ilmeisesti Ronja alkoi tajuamaan mistä on kysymys :) Lähinnä vaikutti siltä, että joo kyllähän tämä sopii, kun saa melkeinpä ilmaisia herkkuja ;)
17.11. & 24.11. Tokoa Niinan kanssa
Treenailtiin tuossa lähikentällä Niinan ja tollereiden kera - paikkamakuuta, ruutua, seuraamista jne. Paikkamakuut meni (muistaakseni) ihan kivasti. Paitsi jotain tais olla... Niina mitä??? :D Ruutu meni kivasti kyllä.
27.11. Jälkiharjoituksia Sipoossa
Päästiin vihdoin tekemään jälkeä Sarkosen Ninan avustamana. Tehtiin yksi lyhyt ja toinen vähän pidempi jälki. Ronja ei oikeastaan ole aiemmin jälkeä tehnyt, joten oli alkuun vähän pihalla, että miksei vaan pääse juoksemaan pellolle. Ekat namit löydettyään kyllä kiinnostui maasta, mutta pyörähteli siinä vähän ja tarvitsi apua jäljen seuraamiseen.
Toinen jälki meni selvästi jo paremmin, vaikkei ihan sujuvaa vieläkään.
28.11. Agi-treenit
Pitkästä aikaa oli ohjatut treenit ja koska Celo ei ole kotona, niin otin Ronjan treeneihin.
Tehtiin hyppäri-rataa, jossa ei ollut keppejäkään. Hypyt taas alimmillaan Ronjalle. Musta putki oli vähän hankala - tuli pari kertaa sieltä takaisin. Samaisen putken jälkeen kun oli hyppy sivussa niin tuli myös sen ohi. Muuten rata meni ihan mukavasti sikäli mikäli itse muistin mihin olin koiraa ohjaamassa... Parissa kohtaa oli paikkoja missä olisi vielä paremmin pitänyt ennakoida radan jatkuminen, joten sitä harjoiteltiin.
2.12. Jälkiharjoituksia kotipellolla
Mentiin Riikka-Marian kanssa tuohon lähipellolle tekemään muutamat jäljet koirillemme. Alkuun lyhyemmät, sitten 2 pidempää. Eka ja toka meni tosi hyvin - kolmannen kohdalla tuli pimeys eikä meinattu löytää merkkejämme. Lopulta Ronja löysi jäljen ja luulin sen olevan omalla jäljellään, mutta loppumerkin löydettyäni tajusin jäljen olleenkin Alfonsolle tekemäni jälki. Eli Ronja söi sitten omien namien sijaan Alfonson lihapullat... Mutta kaikenkaikkiaan tosi kivasti meni viime kertaan verrattuna - ilmeisesti Ronja alkoi tajuamaan mistä on kysymys :) Lähinnä vaikutti siltä, että joo kyllähän tämä sopii, kun saa melkeinpä ilmaisia herkkuja ;)
Subscribe to:
Posts (Atom)